12.2.2013

Tää on taas niin tätä...

Heipä hei taas

Mut joo. Ei taas taida olla ihan mun päivä. Eilisestä asti on tuntunu et oon tulos kipeeks. Käsis ei oo voimaa, aivot ei toimi, kurkku kipee, nenä tukos ja väsyttää hirveesti.
Eilen meinasin kaatuilla jo tasasella maalla ja meinasin nukahella tunnilla. Eipä käy kauheen usein noin vaikka olisin miten huonosti nukkunut.
Nenä oli ärsyttävästi tukossa jo eilen. En meinannut pystyä kunnolla hengittämäänkään. Mut oli siitä jotain hyötyäkin. Iskä teki nimittäin kaalikeittoo.
Niin siis se kaalikeitto. Mun piti syyä sitä tänään ruuaks. Joo pelkästään se haju meinas saada oksennuksen nousemaan kurkkuun. Maistuki iha hirveeltä. Suuta alko polttaa. Se oli niin hapanta ja hirveen makusta et luulin sen melkein tekevän rakon kieleen tai muuta vastaavaa. Söin sit ruuaks ruisleipää.

Täs oisin nyt matkalla isoskoulutukseen. Tiistain aikataulu on tiukka aina kun se on. Yheksäks kouluun (useinmiten pyörällä) varttii vaille kaks pois. Koulumatkat syö sen puolisen tuntii ja neljältä pitäs olla jo koulutuksessa. Eli ku tuut kotiin heität laukun pois, syöt, otat koulutukseen tarvittavat tavarat ja juokset bussiin. Sielt sitte vapaudut kuuden aikoihin. Bussiin pitää hypätä jo heti kolmen jälkeen koska muuten myöhästyt. Bussilla kestää nimittäin noin 40 min sinne minne pitäs. Sen reittiä ehk noin vähä yli kuus kilsaa. Autolla, pyörällä tai kävellen ois noin neljä. Ja kun se bussi on aina myöhässä. Menee aina ihan hilkulle et kerkiitkö. En oo vielä myöhästyny.

Mut heipä hei. Lähen juoksee koulutukseen ;DD

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti