Näin meidän luokalla

Kuinka herätä jos jatkuvasti
Painajainen mieltä vaivaa
Kietoo sinut otteeseen
Ei irti päästä voi
Voi kuinka siinä heräätkään
Ja uuteen uneen
Rauhaisaan
Lipua jo voit

Miten saada jatkumaan
Hyvä uni kaunoinen
Sen hetken siihen haluis pysäyttää
Ja jäädä paikoilleen
Ajan haluun jähmettää
En haluu et loppuu uni tää

Kuinka saada uni aikaan
Tarvitseeko toivoa
Voiko uneen vaikuttaa
Kysyy lapsi pienoinen
Jos toivoo syvään iltaisin
Näätkö unen mieluisen
Näin lapset oppii
Mut aikanaan
Ne ymmärtää
Ei tietoisesti voi uneen vaikuttaa

Unikin voi heijastaa
Näkymän todellisuuteen
Siitä heijastua voi
Päivän ilot murheet
Yksi ero kuitenkin
On todellisuudella unella
Todellisuuteen vaikuttamaan
Pystyy itse kukin

Tänään oli siis oman luokan päivä. Oikeesti se ois kestäny 9-14 mutta me haluttiin muokata aikataulua ja loppujen lopuks aikataulu oli 11-16. Ihan jees. Voitiin herätä normaalia myöhemmin ja ottaa rennosti. Yhdeltätoista aloiteltiin Raxissa. Joillain muilla oli ollu sama ruokapaikka mielessä. Siellä kun oli pari muutakin ihmistä. Ja hirvee mekkala.

Siinä sitte syötiin rauhassa ja laahustettiin kohti Scalaa. Käytiin katsomassa The Great Gatsby-Kultahattu. Näytös alko 13.30 ja päästiin vähän vaille neljä.

Elokuva oli oikein hyvä. Arvelin etten ehkä vapaa-ajallani olisi mennyt sitä katsomaan. Ainakaan yksin. Tai muuten vaan. Mutta elokuvan jälkeen voin sanoa, että kannatti käydä. Elokuva oli parempi kuin kuvittelin sen olevan.

Iltapäivällä sitten yksi kaverini tuli meille ja katottiin hetki telkkaria ja päätettiin (ainakin alustavasti, katsoo muutanko mieleni) minkä mekon laitan ysien iltamiin. Vai laitanko peräti mekkoa ollenkaan.

Meiltä lähettiin sitten ajelemaan kamyyn ja siellä nyt tapahtu taas yhtä sun toista. Pelasin biljardia mun kavereiden kaa. Ja voitin kaks kolmesta :D. Vähän oli hyvä fiilis ku olin onnistunu päihittää ne :DD.

Sitte ne samaiset kaverit sai mut vihdoin sortumaan ja piirsin niitten mieliks ES-tölkin.

Sitten siellä vähän niinku sodittiin yhden tussin kanssa. Ja piiloteltiin sitä. Eli lähinnä minä pidin sitä tallessa. Pariin otteeseen kerkesin jo unohtaa koko tussin :DD. Loppujen lopuks kyllästyin sitte härkkimään ja otin sen tussin esille. Pidin sitä tussia selvästi näkyvillä kädessäni noin viitisen minuuttia, kun tussin omistaja etsi kyseistä esinettä hulluna ympäriinsä. Pariin otteeseen se jopa katsoi suoraan päin, vaan ei älynnyt. Saatiin me se loppujen lopuks huomaamaan.

Mua alkaa vähän huolettaa... Mun mopon polttoainemittari tipahtaa kohta punaiselle ja minulla olisi huomenna hirveästi ympäriinsä ajamista. Pahinta on vielä se että sulla ei oo yhtään rahaa. Ihan vielä. Toivotaan et iskä ois kiltti ja lainais sen bensatankillisen määrän ja maksasin sit ku saan taas rahaa.
Pelkään kuiteski pahinta.

Huomenna ois joku KiVa-päivä Vänärillä... Ei jaksas...

Minne polkuni johtaa

Masentaa, ahdistaa
en henkeä saa
Mitä täytyy tehdä
Jotta elämä taas raiteilleen palaa
Kuinka elää pystypäin
Kun taivas kaatuu niskaan

On synkän hetken tullen
Vaikee piristyy
Silti jotkut kuitenkin
Siinä onnistuu
Itse en, itse en
Vaan masennun ja vajoan

Antaa elon rieputtaa
Ei mulla valtaa oo
Kohtalo jo polun päätti
Mitä kulkea täytyy
Ei oo mulla sananvaltaa
Täytyy silti jatkaa

Täytyy jatkaa matkaa
Vaik kuinka masentais
Yksi pieni sanakin
Yksi kyynel poskellain
Voi muuttaa polun suuntaa

Kaikki tiet Roomaan käy
Sanoo sananparsi
Myös meidän polkumme oma
Johtaa samaan paikkaan
Kaikkien määränpää
Päätepysäkki
On yksi ja yhteinen

Jokaisen jäätävä on kyydistä
Kun päätepysäkki koittaa
Tällöin kuolema
On meidät kaikki korjaava
Ja kohtalomme polku
Päättyy seinään harmaaseen

Siitä eteenpäin
Ei kukaan tiedä
Minne pilvipolku johtaa
Johtaako se kristallilinnaan
Jossa kaikki hyvin on
Vai onko kaikki kuumaa
Kun Helvetin lieskat polttaa

Vaan onko kellään käynyt
Mielessä pikkuruisessa
Et elämä voi jatkua
Jossain toisessa paikassa
Tai ehkä sielun rippeet
Jää tuuleen leijumaan

Joskus kuulee tuulen soivan
Silloin sielut laulaa
Sielut jotka haluaa
Terveisensä kantaa
"Täällä olen ylläpäin
Kaikki hyvin on."

Voi joku leikkii rinsessaa
Tai ritaria koreaa
Voi kuvitella olevansa ihan mikä vaan
Jokaisella päämäärä
Se päätepysäkki kuitenkin
Aina sama on

Siitä voi kuitenkin
Johtaa minne vain
Pilvipolku hentoinen
Joka tähtiin viepi.

Meneepä taas hyvin

Juu... Tänään olikin sitten taas astetta jännempi päivä. Aamulla yheksältä meillä alko tanssiharkat ysien iltamia varten. Ekat harkat kesti 9-11. Toiset harkat ois sit kestäny 13-15. Ekan tunnin jälkee mua alko ahistaa ja tärisin ihan pirusti. Iski semmonen hirvee lämpöaalto päälle ja tuntu siltä et taju vois lähtee millon vaa. Tää kaikki meinas vielä laukasta huonon olon ja päänsäryn. Kumpaakaan ei onneks tullu. Siinä sitte yrität tanssia. Meet yheltätoista sitte syömään mut et saa alas paria haarukallista enempää. Koitat vaa koko ajan karkottaa ahistuksen ja lopettaa tärinän.

Laahustat enkun tunnille onnellisena koska tiiät, et vaikka miten ahistaa, enkun tunnilla voit unohtaa sen. Meillä oli japanilainen opettaja Maiko tunninvetäjänä ja opeteltiin kirjottamaan japania. Siinä sitte hiljalleen ahistus loppu ja pystyin melkein keskittymään. Olin väsyny ja laiska. Kukaan siinä tilassa jaksa mitään tehä.

Seuraavalla välkällä koitettiin ehtiä meidän liikunnanopettajaa, et sanosin sille etten pysty jatkamaan. Että mun pitää luopua tanssiosuudesta iltamissa. No se oli tietenki kerinny hävitä kuin tuhka tuuleen siinä välissä. Meidän luokanohjaaja sattu olemaan välituntivalvonnassa ja sanoin sille sitte tilanteen. Koitettiin soittaa sille opelle mut eipä se vastannu. Tässä välkällä meinas sitte ahistus iskee uudestaan mut sain sen onneks aika nopeesti karkotettuu.

Menin sitte seuraavalle tunnille, eli kuvikseen, jota vetää meidän luokanohjaaja. Se sit yhessä vaiheessa sano et tuunko käymään et se oli saanu sen open kii. Mentiin sit käymään syrjemmällä juttelemassa ja se sano ettei mun tarvii mennä jatkamaan jos en pysty/halua. Sano se myös et oon toki tervetullu jos huvittaa mennä jatkamaan. Oli sanonu vielä et oltiin onnistuttu ihan aika hyvin et siitä ei tarvii huolehtia. Se liikanope oli myös miettiny et voisko syy olla se kun siellä vähän niinku käskytettiin yms et oisko se sitte iskeny. Luokanohjaaja oli sitte sanonu ihan oikein sille eli et tuskimpa se siitä johtuu. En yhtään osaa itekkää sanoo mistä se johtu mut oon ilone et se on ohi. Päätin sit siis olla osallistumatta ite tansseihin mut oon toki silti menossa ite iltamiin. Jätin siis kakkosharkkoihin menemättä. Oisin joutunu harkkoihin myös huomen aamulla kasilta vaikka itellä alkaa vasta yheltätoista. Torstai ois kans vietetty tanssien. Kiitos mutta ei kiitos.

Tokalla kuvistunnilla mentiin sitte kahtomaan graffiteja joita mm. meidän koululaiset oli maalannu Haapaniemen pysäköintihalliin. Ne oli ihan älyn hienoja! Mut toki Hatsala kunniaan ;3. Sillä reissulla meinas olla ihan pirun kova nälkä koska obviously en ollu syöny paljoo mitään. Hain sitte moponi ja ajoin kotiin syömään :D.

Kotona ollessa mulla on sitte ollu pientä päänsärkyä vähä jatkuvasti tänää. Se ei oo tosin niin kovaa et jaksasin vetää lääkkeen eli tehä asialle jotain. Lakkasin tossa jonku aikaa (ei hirveen kauan) sitte. Oli ihan pakko leikkiä kynsilakalla ja glitterillä :D.

Nii ja eilen hain kansalaisopistolta tekemäni rintaneulan. Se on sulatettu kierrätyslasista. Musta se on ihan hieno vaikka sen pää onkin viturallaan :DD.

Huomenna ois vuorossa myöhänen herätys ku pitää raxin eessä olla vasta yheltätoista. Oman luokan päivä nii mennään raxiin ja elokuviin :D. Iha jees. Illalla ois vielä lisäks kamy :3.

Ny rillataa ku kesä koittaa

Joo eli tässä ei nyt oo kauheesti mitään ihmeellistä oo tapahtunu. Mitänyt koulut loppuu viikon päästä :OO.

Että jotkin asiat voi saada virtapiirit täysin sekaisin. Sitä kulet vaan pää pilvissä jatkuvasti, etkä osaa tehä oikein mitään. Aivot käy ylikierroksilla ja naamassa kiertää veri vähän turhan vilkkaasti kun posket punertaa. Ajatukset liimautuu vaan siihe yhteen ja et sitte oikein pysty keskittymään mihinkään muuhun samaan aikaan. Iltasin sitä vaan hautaat naaman tyynyyn ja hykertelet itekses ja taas naama hehkuu. Siinä kun koitat nukahtaa. Huhhuh.

Se on jännä miten vielä viime vuonna sitä aatteli et sitä olis vähintään peruskoulun ajan forever alone. Että parisuhteet ois itelle vaan unelmaa ja kaukana todellisuudesta. Vaan toisimpa kävi. Nyt ysiluokkalaisena sitä on vihdoin oppinu huomaamaan muutokset itessä ja ympäristössä entistä helpommin. Sitä huomaa kasvaneen.

Peruskoulu on kohta ohi ja tuntuu vähän haikeelta. Sitä kun kävelee aamuisin pitkin tyhjiä käytäviä, sitä alkaa miettimään, että kohta on sekin ohi. Että sitä ei välttämättä enää palaa samoille käytäville kuleksimaan. Että lapsuusaika alkaa olla kohta ohi ja matka aikuisuuteen alkaa. Tuntuu surulliselta jättää kaikki se tuttu ja turvallinen. Jotkut voi huoletta todeta, että onhan sekin nyt kärsitty. Minä en tosin ajattele niin. Kaiken sen huonon lomassa on jopa enemmän hyvää kuin pystymme äkkiseltään huomaamaan. Valintamme ovat tuoneet meidät uusien ihmisten ja mahdollisuuksien eteen. Olemme saaneet vuosien varrella monenlaisia kokemuksia ja oppineet paljon kaikenlaista uutta niin elämästä, teoriasta, säännöistä ja tavoista, kuin ihmissuhteistakin. Joudumme jättämään taaksemme vanhan koulun ja ystävät, mutta varaudumme ottamaan vastaan uudet. Lähdemme avartamaan maailmaamme entisestään ja tulemme entistä tietoisemmaksi itsestämme ja ympäristöstämme. Kukin omaa reittiämme.

Lauantaina heräilin yhden aikoja iltapäivällä kummastuneena viimeöisestä unestani. Odotimme siskoani saapuvaksi ja lähdimme veneilemään ja grillaamaan. Aurinko paistoi ja sää oli aivan ihana. Näin semmosen 3-5 senttiä pitkän minkälie toukan kiipeilemässä laavun seinässä. Siinä mietin muutaman minuutin tuijottaen, että onkohan se pehmoinen vai millanen. Olihan sitä pakko mennä tökkäämään :D. Pehmeehän se oli ;). Sitte se lakkas liikkumasta ja mietin olinko aiheuttanu sille shokin ja kuoliko se sitte siihen vaiko nukahti. Ei se ainakaan kuollu ku jonku ajan päästä lähti taas vaeltamaan seinää pitkin :D.

Leirikoulu day three ja mitäs muuta tähän asti?

Keskiviikko oli meidän viimenen päivä leirikoulussa. Jutustellaan nyt alkuun siitä.

Aamulla päätettiin herätä kasilta, jotta aamupala olisi varmasti syöty kymmeneen mennessä. Pakkailtiin siinä sitten kamat ja siivottiin paikat. Ei me sen ihmeelisempää oikeestaan tehty. Tehtiin tortillat tiistain ylijäämistä evääks. Totesin, että kun tonnikalaa sekoittaa quacamoleen on lopputulos hyvää :3. Viimenen päivä meni hirrween nopeesti. Ei siinä kauaa kerinny miettiä kun oltiin jo koulunpihalla. Siitä nopeesti bussipysäkille ja kotio.

Kotiin päästyä söin ja purin reissukassini. Ja pötköttelin tyhjänpanttina. Vähän ennen ruokaa onnistuin taas puottamaan viimesetkin ruuvit ja sain kunnon raivokohtauksen, joka päättyi siihen, että itkin omassa huoneessani. Rauhoittelin sitten itseäni ja kävin syömässä. Makoilin tyhjänpanttina ja yritin ottaa nokoset onnistumatta. Sain kuitenkin vähän levättyä ja menin sitten illalla kamyyn.

Kamyssa oli päällä ihan perus meininki. Juostaan ympäriinsä yms. Ei sillä. Hauskaahan siellä aina on. Vaikka miten olis mieli maassa niin siellä piristyy. Se oli sen illan pelastus. Mun mielenterveyden ja ihmisten hengen kannalta.

Torstaina oli ihan jees päivä. Matikan tuplatunnilla ratkottiin pulmapelejä, enkun tunnilla opeteltiin japania, kotsan tunneilla nipotettiin muiden siivoomisista ja katottiin sokkokokkia ja yhteiskuntaopin tuplatunnilla tehtiin periaatteessa ei yhtikäs mitään. Toisaalta innostuin taas armeijaan lähdöstä. Kahtoo sitä nyt tuonnempana.

Iltapäivä oli ihan normi. Ei oo tapahtunu ees mitään jännää.

Perjantaina käytiin siskon kaa hakee kiinalaista ja mä tulin äiskän luo.

Huiiii. Aatella että ens viikolla loppuu koulu :OO!! Mihin on nääki vuodet taas vierähtäny. Oikeesti. Herranjumala!

Noi on muute yllättävän hyviä kuvia musta. Pikku paparazzit oli liikenteessä Tahkolla...

Leirikoulu day two

Niin eli tämä on jatkoa edellisestä postauksesta.

Tiistai, aamu

Me pienen puolen porukka heräiltiin yhdeksän maissa aamulla ja kiivettiin ylös aamupalalle.

Yhdentoista maissa lähdettiin kävelemään kohti paintball-areenaa jonne oli lähemmäs kolme kilsaa. Aurinko paistoi täydeltä terältä mm. minulta oli jäänyt lyhyet housut kotiin. Kuljeksin siis ympäriinsä pitkillä mustilla housuilla. Saavuttiin päämäärään juuri kahdeksitoista. Tarkalleen aikataulussa. Vedettiin ylisuuret maastokuviohalarit päälle ja maskit päälle. Saatiin aseet käteen ja laahustettiin lämmittävän auringon alle. Muut miettivät sitä, miten he uskaltaisivat ampua toisiaan. Minä vain innokkaana mietin milloin saa aloittaa. Aivan mahtava peli. Kerään joskus porukka kasaan ja lähdetään vetämään homma uusiks. Paintballin jälkeen oltiin kaikki ihan kuolleita ja väsyneitä ja jouduttiin raahustamaan vielä takaisin majapaikkaan.

Takaisin päästyämme meitä odotti välipala ja loppuillan vapaa ohjelma. Jokaisen tosin täytyi kuvata pieni videonpätkä. Siellä sitten taas pistettiin peliluola pystyyn :D. Myöhemmin illalla alko muuttumisleikit. Porukkaa meikattiin ja laitettiin hiukset. Vähällä oli etten juossu karkuun kun ne meinas minua alkaa meikkaamaan. Pysyin kuiteski paikoillani ja ihan hyvähän lopputuloksesta tuli. Ilta päätettiin yhteen kestäneellä pullonpyörityksellä, jossa oli kuitenkin pelkkiä totuuksia ja lopulta heitettiin pullokin menemään :DD.

Se on moro. Keskiviikko kokonaisuudessaan jää vielä omaksi postauksekseen. Vaikka ei tää nyt niin hirvee ollu. Bussimatkasta Tahkolle haluan mainita vielä yhden asian. On aivan parasta dissata euroviisuja ja sen kappaleita ja esiintyjiä. Varsinkin kun ei edes katso niitä. Sen verran näin että Romanian olis pitäny voittaa :D.

Koska sählääminen on taitolaji

Elikkäs. Mulla oli pari hyvää pitkää tekstiä luokkaretkestä. Sitten on istuin sähläämään ja postin ekan päivän. Jonka jälkeen tarkoituksellisesti päivän 2. Eli korvaan nyt tässä hirviöpostauksessa ne kummatkin ja vielä tämän kolmannen päivän päälle. Mukaan tulee luultavasti myös taas jotain syvällisyyksiä ja loppupäivän tapahtumat. Tai sitten jaan kaiken tämän kahteen. Katsoo nyt.

Luokkaretki day one
Kokoonnuttiin kello yhdeksän reikä reikä kuvisluokan märkätyöskentelypuolelle. Siellä nyt hengailtiin ja kerättiin tavaroita ja porukkaa kasaan. Siitä lähdettiin sitten kiertelemään jokainen keskustaa ristiin rastiin ja mentiin lopulta luokkana kiinalaiseen syömään. Minä ja kaksi muuta kaveriani kuljettiin opettajan kanssa kun ei meillä oikein muutakaan ollut. Kaupasta tarttui eväiksi purkillinen lempimehua ja levy fazerin hasselpähkinäsuklaata. Sieltä sitten käveltiin jokainen omaan rauhaisaan tahtiin koululle ja lastattiin bussi.

Matka alkoi. Ennen Tahkolle pääsyä pysähdyttiin Nilsiässä kaupassa hakemassa ruokaa. Tahkolla saimme ensin pienen puolen avaimet (jossa nukkui yht. neljä ihmistä suuresta joukostamme minä yhtenä heistä) ja roudasimme kaikki kamat sinne odottamaan, että iso puoli saataisiin siivotuksi. Minä ja huonekaverini piilouduttiin jo tässä vaiheessa laittamaan lakanoita omiin sänkyihimme ja purkamaan tavaroita.

Kävelimme rauhallisesti kohti keilaratoja, jonne matkaa oli noin pari kilsaa. Meillä piti kaikilla olla varuilta kaksi euroa kenkävuokraa varten. Minulla oli, mutta arvatkaa kuka onnistui hukkaamaan sen jonnekkin (sähläys=taitolaji). No onneks sitä ei tarvittu. Toisaalta säästän järkkäriin ja olisin voinut tunkasta senkin säästöön. No ei maha mitään.

Keilaus meni ihan kohtalaisesti. Ensin mä olin johdossa. Hirveen tasaväkistä meidän peli kuitenkin oli. Loppujen lopuks kuiteski hävisin :D. Käveltiin sieltä rantaa pitkin takasin mökeille. Mökeille päästessä alkoivat ruokavuorolaiset tehdä meille lämpimiä voileipiä.

Ruuan jälkeen osa lähti käymään uimassa. Itse olisin muuten mennyt, mutta jaloissa aloin huomata jo pitkän päivän väsymystä. Pohkeet kipeenä yms. Osa pelasi samaan aikaan Wiillä Mario Carttia. Itse yhtenä heistä.

Kun kaikki olivat tulleet uimasta ja suihkusta ja mistä lie, aloitettiin esittelemään omakuva-työt. Minä tein jotain mitä en ikinä tee vapaaehtoisesti. Menin ensimmäisenä esittelemään työni. Minun työssäni oli siis paljon mustalla vesivärillä maalattuja kuvia korttipohjilla, jotka olin liimannut isolle mustalle kartongille. Paperin yläreunaan olin valkoisella maalannut tekstin:

Who am I?
Life is a game that can't be won. We just have to survive. In the end. It's still GAME OVER.
I am who I am. Because I can. <3

Tämäkin teksti tuli siitä kun minun nykyisen mottoni ydin on, että elämä on peliä, meidän täytyy vain selviytyä. Ja siitä, että uskallan olla täysin oma itseni. Juuri se kuka haluan olla ja juuri se joka olen. Olen oma itseni vaikka tämä kyky saisi muut kateellisiksi tai olisin miten outo. En jaksa välittää muiden mielipiteistä. Olen vain kuka olen tarkoitettu olemaan. Mitään muuttamatta. Koska elämä on vain rajoitetun ajan. Vain kerran. Siksi se on elettävä omana itsenä.

Menin huoneeseeni yhdeltätoista ja nukahdin tuntia myöhemmin. Nukuin melko hyvin, tosin heräsin ehkä pari kertaa.

Tästäkin postauksesta tulisi niin pitkä niin jaan aihealueet vähän pienempiin. Jatkan siis seuraavassa. Hei hei!

Niin ja kiitos yli kahesta tuhannesta vilkasusta <3.

Lintu joka siipiään ei oikaista saa

Eli postaus lähtee perjantaista. Saatiin fysiikankokeet takasin ja mä olin ihan ihmeissäni. En tietääkseni ollu osannu paljoakaan. Osa selityksistä oli ihan ihmeellisiä ja osa vedetty ihan tuurilla. Ja vielä ku fysiikka ja matikka on mulle niitä vaikeimpia aineita. Pientä seinillä pomppimista oli havaittavissa :D. Olihan se pakko käydä tsekkaamassa se uus viihdekeskus Kuopiossa ja samalla Finnkinon sali 3. Ei sillä. Hieno paikka. Tuntui ku olis yhtäkkiä transportannu Kuopiosta Hesaan. Käytiin siis kahtomassa Stephenie Meyerin kirjaan perustuvan elokuvan Vieras. Yllättävän hyvä elokuvasovitukseksi. Oikeesti. Ainoo mikä jäi häirihtemään oli Vaelin lopullinen ulkomuoto. Sen siitä saa kun lukee kirjan ja kuvittelee kaiken ihan erilaiseksi.

Lauantaina olin sitte pikkuveikan ristiäisissä Mikkelissä. Ihan kivaahan siellä. Välillä oli hetkiä että olis halunnu piiloutua jonkun selän taakse ja kurkkia sieltä. Mut eipä semmosia näytetä ulospäin. Sinne menin kummini kyydillä. Eipä ollu sitäkään pitkilleen nähty. Mukava heppu :D. Kotiin tullessa söin sitte lopun sateenkaarimonsterista.

Sunnuntai meni lähinnä löysäillessä. Pakko oli tosin pakata. Sen verran jouduin tekemään.

Tänään sitten tuli lähtö kolmeks päiväks Tahkolle luokkaretkelle. Ei siinä. Ensin olin tekemässä kaikkeni ettei ois tarvinnu lähtee. Päätin kuitenkin että mulla on keinoni selvitä. Eristäydyn, ärsytän muita ja hengaan niiden kivojen kanssa. Ehkä mä selviin hengissä. :D

Miten haavoittuvainen on ihminen? Miten paljon voi toista satuttaa jättämättä jälkiä? Missä menee kohtuuden raja? Miten paljon ihminen on valmis tekemään pelastamaan itsensä? Entä toisensa? Entä jos ei olekaan ketään kehen luottaa? Ketään kuka auttaa ylös kun kompuroit? Entä ne joilla ei ole ketään kuka auttaa kun toisella on vaikeaa? Ne jotka elävät itsensä ja muiden armoilla? Kuka auttaa masentuneita, oman itsensä alle rusentuneita? Niitä jotka elävät takertuen toisten mielipiteisiin? Niitä joilla usko horjuu?

Jokainen meistä voi miettiä, voisiko olla avuksi jollekkin. Oma selviytymistarina voi olla jollekkin köysi johon tarttua. Tuokin selvisi. Ehkä minäkin voin. Paras tuki lohduttomille voi olla se kun olet hänen vierellään ja ymmärrät. Ei tarvita hienoa koulutusta psykologiasta, että voi ymmärtää toisen huolen. Jokainen meistä voi auttaa. Joskus pahiten kärsivimmillä voi olla suurin sydän. Se vaan voi monilta jäädä huomaamatta.

Moneati sitä huomaa miettivänsä asioita negatiivisesti. Jättäen kaikki hyvät asiat niiden huonojen varjoon. Unohtaa tarttua niihin pieniin iloihin ja takertuu murheeseen. Takertuu väärään asiaan. Pitäisi silti vain jaksaa. Kulkea pää pystyssä. Löytää se kultareunus jokaisesta myrskypilvestä. Osoittaa itselle ja muille että on vahva. Että elämä ei ole vankila. Et ole häkkiin suljettu lintu, joka ei siipiään saa suoristaa. Osoittaa että voi olla juuri sellainen kuin on. Olla vapaa.

Koitan täältä luokkaretkeltä saaha muutamia kuvia. Oon vaan aika huono ottamaan mitään kuvia. Eli kahtoo nyt miten käy. Tällä hetkellä vaan kaverin kaa kuunnellaan musiikkia bussissa. Ihme kyllä en oo nukahtanu :D.

Mutta siihen asti moro!
Kommatkaa ehotuksia siitä millasia postauksia haluisitte nähä ;). Koitan mielelläni toteutella kaikenlaisia. Mitä vain lukijoilleni ;3

RAINBOW TAKEOVER!!

Joo eli Hozin kanssa leivottiin torstaina kakku. Semmonen sateenkaari. Oli tarkotus tehä semmone vähän tutoriaalityyppinen kuvin tai videolla, mutta työn tuoksinnassa se kuvaaminen vähän jäi...

Tehtiin viiden munan sokerikakkutaikina ja jaettiin se taikina kuuteen. Jokaiseen kippoon sekoitettiin yksi sateenkaaren väreistä elintarvikeväreillä. Hienohan siitä loppujen lopuks tuli.

Ensin meillä oli hirveessä mietinnässä, miten me saadaan ne kerrokset silleen hyvin ettei se kakku vedä ihan keturalleen. No loppujen lopuks päätettiin vaan varovasti heittää ne kaikki päällekkäin. Ei jaksettu alkaa kikkailemaan sen erityisemmin.

Kun kakku oli kumottu ja jäähdytetty me kuorrutettiin se kermavaaholla ja kaulintamassalla (vai mikä lie olikaan...).

Lopputulos oli aika hyvä. Pohja oli juuri täydellinen. Pehmee ku mikä ja tarpeeks kostee. Kermavaahto ja se massa teki siitä vähän turhan makeen mun makuun xP... Mutta ihan hyvää siitä tuli ;). Taitaa vaan iteltä jäähä syömättä... xD

Sitten kuvia meidän monsterista ;)

Näillä mennään. :D

Mä oon nyt pari päivää ollu ihan ihmeellisen hyvällä tuulella. Tai sitten mä oon vaan lähellä sekoamista ;D.

Keskiviikkona koulussa ei nyt oikein ollu mitään sen kummempaa. Illalla oli taas perinteisesti KAMY. Eipä siinä ihmeellistä. Puolet siellä olemisestani vietin puussa. Kissankorvat päässä. Hyvä ku kiipesin sinne, niin ulkona oli joitakin "taviksia". Ne vaan kovaan ääneen mietti et ois pitäny ottaa moottorisaha mukaan. Et oisivat saaneet kissan alas puusta (minut ;D). Enpäs jaksanu niistä välittää. Kökötinpähän sitten siellä. KAMYssa oli muutenki huippua. Kiipesin puuhun karkuun kun vietiin leikillämme kaverimme kokista sisältävä reppu. Ja minä kun suht ketteränä kiipesin reppu selässä suht korkeelle ja vielä suht nopeesti niin mua on aika vaikee keritä saamaan kiinni ;). Kuunneltiin sitten Kitsunen harjoittelema luento, joka tulee näkymään myös viikonloppuna Mimiconissa, Mikkelissä ja heinäkuussa Animeconissa, Kuopiossa. Pakko myöntää. Valaisevaahan se oli ;). Sitten vaan loppuilta selailtiin netin ihmeellistä maailmaa.

Tänään (torstaina) meillä olis pitänyt olla matikan tuplatunti, mutta menimmekin tekemään kuvistöitä. Enkussa ei nyt tehty mitään ihmeellistä. Tehtiin itsearviointi ja palautettiin kirjat opelle. Ruokailun alussa sekosin sitte täysin. Rupesin vaan puhumaan englantia ja räjähdin nauramaan aivan kaikelle. Siis ihan joka asialle. Jopa sille jota kutsutaan ei miksikään. Jatkuvasti. Paras juttu oli kun yritin sanoa squirrel (mitä en siis osaa lausua) ja sain sen kuulostamaan siltä kuin olisin sanonut screw you. Päivän hitti ;D. Ruokailun jälkeen mulla oli kotsaa. Eipä se sekoilu hellittäny sielläkään... Sitten meillä olikin jo yhteiskuntaopin koe. Jotain laista ynnä muusta. Arvatkaa huvikseen kuinka paljon jopa tiesin siitä kokeesta ja paljonko arvasin. Ja koska meillä oli ollut oikein viehättävä retki käräjille viime kuvistunneilla tiistaina saimme korvattua siitä reissusta tunnin tänään toisella yh:n tunnilla kokeen jälkeen. Huomenna iltapäivällä sitten toinen ;).

Sitte koulun jälkeen tulin kotiin ja ootin että Hozi tulis meille. Siinähän ne pörräili ihan meidän talon ympärillä. Leivottiin Hozin kanssa oikein ihana kakku. Ainoo vaan et päällinen veti sen kakun aika makeeks. Siitä enemmän seuraavassa postauksessa.

Huomenna ois suunnitteilla iltapäivästä mennä mun kaverin kaa leffaan. Muuta en oo oikein vielä suunnitellu.

Mä sain taas sen mun omakuvatyön valmiiks. Se on jo toinen versio. Kahtoo mitä teen sitten huomenna.

Eipä mulla oikeen muuta. Moro!

Taas näitä päähänpistoja...

No alotetaanpa kertomus viime viikosta niin joskus päästään tähän päivään..

Elikkäs alkuviikko oli melkein normaali. Tiistaina jouduin menemään tuntia aikasemmin tekemään matikankokeen. Siitä pari seuraavaa tuntia meni tulevia seiskoja kierrättäessä.

Keskiviikkona sit menin taas KAMYyn. Ja kiipeilin puissa. Näytin kuulemma ihan kissalta. Katottiin siellä sitten myös aivan parasta animea (Bakatest). Mulla oli kivaa. Siinä vaiheessa ku pääsee viettämään aikaa kavereitten seurassa ja saa tehä sitä mikä hyvältä tuntuu ja hullutella, niin siinä vaiheessa unohtuu se kaikki huoli ja murhe ja sitä vaan nauttii hetkestä ja muistaa ne hyvät asiat.

Torstaina mä menin sit äiskän luo Suonenjoelle. Kun ei ollu koulua nii sinne pysty ihan hyvin menemään. Eikä kerrankin sattunu olemaan kaikkee muuta hässäkkää päällä. Muuten ihan normipäivä sekin, mutta sit illalla lähti taju. Enkä nyt meinaa nukahtamista tai sammumista tai mitään. Oikeesti lähti taju. Sen jälkeen loppuilta olikin aika jännä. Istun vaan sohvalla ja kittaan kaksin käsin mehua naamariin.

Perjantaina, sillä välin kun äiti oli töissä, me lähettiin siskon kaa seikkailee piskuiseen Suonenjoen kaupunkiin. Käytiin Tiimarista hakee korttitarpeita ja myöhemmin kukkakaupasta äiskälle kukka. Oltiin just kukkakaupassa ku äiti soitti mun siskolle et tulkaa puolentunnin päästä alass oottamaan nii lähetään hortoilemaan ympäriinsä (tokmanniin). Mentiin sit nopee kotiin ja käveltiin muina miehinä varttia myöhemmin alas. Eikä kukaan epäillyt mitään. Kun tultiin takas hortoilemasta mä lukittauduin mun huoneeseen (Tosin ovi oli auki. Ois ollu liian epäilyttävää jos oisin laittanu sen kiinni.) ja rupesin väsäämään korttia. Juuri kun sain kortin valmiiksi pölähtää rakas äitini huoneeseeni ja pääsemme yllättämään hänet. Oli iloinen saadessaan meiltä kortin ja kukan <3. Myöhemmin iltapäivällä väsäsin myös mummolleni kortin.

 Tämä oli siis kortti jonka tein äidilleni ja alapuolella on kukka.

 Kortti mummolleni.

 Kortit oli alennuksessa Tiimarissa. 0,75€/pkt kun oikeesti ois maksanu 2,5€. Tuli tarpeeseen.

 Aivan ihanan väriset glitterit. 2€/prk. Näitä tulee varmaan joskus hommattua lisää erivärisinä.

Äitin luona mulla ei tuntunu olevan yksiäkään pensseleitä, joten pakkohan sellaset oli hommata. oiskohan ollu n. 7 €. en ulkoo muista ja kuitti on jossain muualla kuin kädenulottuvilla.

Lauantaina mentiin sitte mummon luona käymään Joutsenossa. Pääsin syömään kakkua ja sukuloimaan. Ja paijaamaan sulosia kissoja <3. Mulla tosin meinas olla päänsärkyä koko matkan ajan ja kotimatkalla jouduinkin piiloutumaan mustan takkini alle koska auringon valo oli niin pirun kirkasta. Välillä saatoin kurkistaa sen alta ja rääkäistä kuin korventuva vampyyri. Loppujen lopuksi ihan hyvä reissu. Tulipahan tehtyä.

Sunnuntaina sitten syötiin vohveleita ja tonnikalapiirakkaa ja ajeltiin takasin kotio Kuopioon. Vähän meinaa koskee päähän melkein joka päivä nykyään. Ehkä se on toi aurinko mikä sen tekee. Vielä kun virallisesti vissiin diagnosoimaton aurallinen migreeni. Ai että on hyvä yhistelmä.

Tänään sitten oli aamulla äikän ryhmäkoe. Ihan hyvin se meni. Luulisin. Välillä mun sosiaaliset taidot vaan tuntuu olevan vähän kiven alla. Taisin mä saada vähän kaivettua niitä ylös sieltä. Toivottavasti. Ope sano et se seuraa meidän työskentelyä ryhmässä kun me tehään sitä koetta. Mut arvatkaa vaan huvikseen kuka räpläs tietokonetta koko sen kaks tuntia. No meidän ryhmä sai kuitenkin sen kokeen ensimmäisinä valmiiks :D.

Ruotsin tunti nyt oli ihan perus. Ei mitään sen kummallisempaa. 

Liikkatunnilla meillä olikin paritanssin sijasta pesistä. Kiitos musikaaliharkat <3. Pesis on yks niitä harvoja lajeja joita mä oikeesti tunnun osaavan. Mä oon nopee juoksija ja saan hyvin koppeja. Pystyn heittämään yllättävän pitkiä ja lyömään pitkälle, jos osun. Ei sitä turhaan ole lajista kultamitalia :D. Ala-asteelta tosin ja luokkana, mutta suoritus sekin. Sain parit hyvät kehut liikanopelta, eli se tais jopa osata vilkasta oikeeseen aikaan kentälle. Meidän takakenttäpeli ulkovuorolla ei oikeen toiminu. Ite seisoin kolmosella, joten en siitä oikeen uskaltanu lähtee. Muut takakenttäläiset vaan sisoo paikoillaan. Mä päätin siis nakittaa yhen toisen mun luokkalaisen kolmoselle ja lähtee ite juoksemaan pitkin takakenttää. Ainoo varjopuoli pelissä oli se, että siellä oli niin pirun kuuma. Kuumuuden ja juoksemisen yhteenlaskettu summa meinas olla paha olo, mutta onneks se meni ohi aika nopeesti. Migreeniltä vältyin kun mun kaveri lainas mulle aurinkolaseja liikkatunnin ajaks.

Opo-tunnilla mentiin sitten käymään muotoiluakatemialla tutustumassa. Ihan jees reissu. Nyt oon vaan entistä hämmentyneempi siitä, mikä musta tulis isona. Äiti sanoo et musta tulis hyvä lastentarhatäti tai joku vastaava. Ite luulen ettei mulla ehkä tuu riittämään hermot sellaseen. no kahtoo nyt. Tulevaisuus on vielä avoin.

Tänään myö saatiin aivan huikee päähänpisto mun kaverin kanssa. Me leivotaan torstaina sateenkaarikakku <3. Siitä tulee jotain niin kaunista <3. Kahtoo tulisko sen valmistus (feilaus) tänne kuvina vai videona. Video edellyttäisi sitä, että jaksaisin kuvata, tehdä youtube-tilin ja editoida sitä pikkusen. Ongelma on osittain siinä, että olen laiska, osittain siinä ettei minulla ole mitään millä editoida ja osittain siinä etten välttämättä saa tehdä youtube-tiliä. Katsoo nyt. Mut ei herranjestas siitä tulee jotain niin hienoo :DD.

Niin ja viikonloppuna tuli vähän maalailtua. Korttipohjille. Aattelin ensin tehdä viimesestä kuvistyöstäni uuden version tietokoneella. Ajatuksenani oli piirtää valokuvan päältä omaa pärstääni ja liimata ne mustan paperin päälle. Tulostusoperaatio veti sitten tämänkin suunnitelman överiksi. Suutuin tulostimelle ja rupesin maalaamaan niitä. Käsin. Mustalla vesivärillä. Olisin halunnut kokeilla jotain uutta mutta ei sitten. Palataan siis perinteiseen tekotapaan. Mustaa valkoisella, valkoista mustalla. Näillä mennään. 

Saatte nähä nyt sekä ne ite maalaamat, että valokuvan päälle piirtämät. Ensin tulee valokuvan päälle tehdyt.

Ja sitten tulee käsin maalatut ^^

Joo ja anteeksi taas  laatu...

Nää olis siis ehkä tulossa mun omakuvatyöhön. Ellei mieli taas muutu. Tässä on rutkasti aikaa. Ensi maanataihin...

Hui! Anteeksi tällainen hirviöpostaus. Anteeksi. Nyt oli vaan paljon mitä tapahtu. Eikä laiskuus antanu periksi kirjoittaa aiemmin ;D.

Mutta nyt vihdoin. Hei hei!