Viikonlopusta vähäsen

Niin eli viime viikonloppuna oli isoskoulutusleiri 4, jonne meni kaikki tän kesän ripareille päässeet. Toinen yö nukuttuun mökissä toinen puolijoukkueteltassa.

Minun leirini sai nukkua ensimmäisen yön mökissä ja nukuinkin vallan mainiosti. Hiljaisuus alkoi yhdeltätoista ja minä olin unessa jo puolen tunnin päästä siitä. Nukuin yhtä mittaa puoli kasilta tapahtuvaan herätykseen.

Ruoka leirillä oli hyvää ja ohjelma mukavaa. Lauantaina pari oppituntia, muutama ruokailu, hetki ulkoilua (pelattiin piilosta. Oli aivan mahtavaa kun piiloon piti mennä ripareittain. Me mentiin kiven taa piiloon. Jäätiin ensimmäisinä kiinni. Mutta kun oli meidän vuoromme etsiä löysimme muut todella nopeasti.) ja paljon vapaa-aikaa. Oppituntien aiheena meillä oli muun muassa "isonen riparin jälkeen" ja hätätilanteisiin ja tapaturmiin liittyviä aiheita.

Seuraava yö vietettiinkin sitten teltassa. Jokaisella meillä oli oma kipinävuoro jolloin vahdimme kamiinaa yksi kerrallaan. Oma kipinävuoroni sattui olemaan yön viimeinen. Meitä kun oli teltassa vähemmän kuin toisia, oli meillä myös pidemmät vuorot. Meillä jokainen joutui vahtimaan kamiinaa tunnin. Minulla kun oli viimeinen vuoro, niin voisi kuvitella, että olisin nukkunut hyvin. Vaan enpä nukkunut. Minulla ei ollut tyynyä, joten väsäsin sellaisen. Tyynyliinaan kääritty pyyhe ja aluslakana. Muuten ihan toimiva ratkaisu muttei kauhean pehmeä. Toinen oli se, että jouduin nukkumaan koko yön pienellä kerällä. Jos ojensin jalkani tuntui kamiinasta hehkuva lämpö liian voimakkaalta. Olin pienessä horteen kaltaisessa tilassa suuren osan yötä. Välillä havahduin hereille asti. Olin minä kuulemma nukkunutkin jossain vaiheessa.

Herätessäni kipinävuorooni aloin virkistyä. Tunsin kerrankin oloni pirteäksi. No se saattoi johtua liian vähäisestä unesta. Kotiin päästessäni nimittäin rupesin sängylleni lukemaan ruotsin kokeeseen. Siinä sitten vartin yli viiden maissa nukahdin ja hetäsin viittä vaille kahdeksan. Siitä kahden tunnin päästä, kymmeneltä, olin taas unessa. Nukuin yhtäjaksoisesti herätykseeni asti. Nousin sängystäni kymmentä minuuttia normiaamua myöhemmin.

Olin ylpeä ettemme olleet onnistuneet polttamaan telttoja maan tasalle.

Leirillä oli taas aivan huippua. Innolla odotan kesän ripareita. Millainenkohan porukka sattuu osumaan minun kohdalleni...

Minä matkustin taas aika kevyesti :3.

Kiitos kun jaksatte lukea!

Minäkin rakastan random tekstejä

Niin eli tässä tasan viikko sitten kävi sellainen episodi, että mun luokanohjaaja vähän vimmastui. Meidän tukaripalavereista kun ei tule tietoa muille opettajille. Ja toinen on semmonen hieno pysäköintiohjeiden muutos. Nyt ei siis enää saisi jättää mopoa siihen mihin olen sen jo viime kesästä parkkeerannut. Nyt ne pitäisi laittaa isoille pysäköintipaikoille, jotka yksinkertaisesti ovat aina täynnä. Lopetin sitten siihen pysäköimisen ja vein niille isoille parkkipaikoille tien toiselle puolelle. Vaan mitäpä se hyödyttää kun kaikki muut jättää edelleen siihen samaan paikkaan kuin ennenkin. Ei se minun moponi siirtäminen sitä tilannetta miksikään muuttanut.

Koulussa meidän piti valita taas joku suomalainen kirja. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä tarttui minun matkaani. Sen kun vielä saisin luettua...

Torstaina olis matikan valtakunnallinen. Mä niin kuolen sen kanssa. Vanhemmuuttaan matikka tuppaa menemään entistä huonommin. Ainakin mulla. Enkun valtakunnallinen saattoi mennä vielä ihan hyvin.

Huomenna vissiin kahtomaan kaverin kaa Iron Man 3 ensi-iltaan 3D:nä. Jos vaan keritään liput saamaan. Ei oo ihan älyttömiä jälellä. Eikä niitä voinu ees varata syystä x. Et pitää koulun jälkeen käydä kysymässä josko niitä ois vielä jäljellä. Siitä sitten KAMYyn mentiin leffaan tahi ei. Pitäkee peukkuja et saisin liput.

Sitten loppuun vielä pari kuvaa piristämään blogin ilmettä. Siinä siis minun skootterini, jolla huristelen ympäri kyliä ja sitten olen minä. Oma epätasapainoinen itseni. Tuo mehu on muuten herkkua :3. Normaalisti en syö karpaloita tai mustaherukoita, mutta tuo mehu on aivan ihanaa.

Huonepostaus pt.1

Eli tässä tulee se ikuisuuksia lupailtu mutta koskaan toteutettu huonepostaus. Se mitä tulette näkemään ei ole huoneeni normikunnossa. Tota on ees vähän koitettu siivota. Tämä on siis iskän luota.

Elikkäs vähän informatzioonia:

Puun tohon seinään maalasin viime kesänä aika äkkiä koulujen lopun jälkeen. Piirsin vaan lyijykynällä rajat seinään ja hutastiin kaverin kanssa maalit päälle. Ihan kivahan tosta tuli. Tyytyväinen lopputulokseen. Se muute näkyy välillä kun on verhot auki niin aika hyvin pihalle asti. :D

Pöytä, kuten kuvasta saattaa tihrustaen näkyä on sotkuinen. Yleensä se on vaan kahta kauheammassa kunnossa. Kaappeihin ei kukaan halua edes katsoa.

Hyllyt oon vasta siivonnu. Nekin on yleensä ihan hirveessä kunnossa. Toissa kerralla kun ne siivosin mapitin päivän papereita. Niitä tuli semmone puoltoista isoo kansioo. Ja ne kaikki oli irrallaan siellä hyllyssä. Sit ne on aina muutenkin hirvittävän epäsiistit.

Mun sängyn päällä on mun sulonen pupuni. Sen mä kaivoin kerran kaapin syövereistä kun yöllä iski hirvee kaipuu ja ahdistus. Meinasin sillon menettää mun yöunet. Halusin vaan käpertyy jonkun kainaloon nukkumaan. Ahdisti ja pelko meinas ottaa vallan. Kaivoin ton sitte kaapista eikä se taas oo sinne sen jälkeen palannu.

Sängyn alla mulla on varasto pahvilaatikon jämiä. Niitä on aina hyvä käyttää cosplay-pukujen rakennukseen. Kaikki hyöty otetaan irti siitä mistä pystytään.

Joskus tulee sitten ehkä kuvia mun huoneesta joka sijaitsee äitin luona. Kunhan taas selviäisin sinne asti.

Ehottakee mistä haluutte kuulla, heittäkää haasteita ja kommatkaa muute vaa. Nähtäillään!

Random päivä on random

Eipä tänään silleen mitään ihmeellistä. Selvis et tuun varmasti möhlimään matikan valtakunnallisen....

Kuviksessa ei ollu mulle mitään tekemistä joten aloitin jpnkun random maalaustyön. Ja sain vihdoin kuvattua mun ihanat pikkuset savesta tehdyt susihukkaseni. Olen todella hlpeä niistä. Ne on vaan niin sulosia. Ja yllättävän aidon näkösiä. Tosin tossa kuvassa värit voi olla vähän vääristyneitä mut sillehän ei mitään mahda.
Eipä mulla oikeen muuta ihmeellistä. Mopo pitäs tankata. Vielä en oo onnistunu tapattamaan ketään. VIELÄ. :D

Jossain vaiheessa saatte auttaa mua yhessä asiassa jos vaan jaksan sen tänne laittaa ja ottaa muutaman kuvan ennen sitä. Tai sitten pyydän henkilökohtaisen raadin paikalle ja tappelen heidän kanssaan. Vielä en kerro mistä on kyse ;D.

Nähdään!

Tähänkö sitä on tultu...

Tänään taas huomattiin koulussa nykypäivän opetuksen taso. Opettajat eivät tiedä mitä opettaavat tai miten sitä pitäisi opettaa. Lisäksi heiltä puuttuu nykypäivänä täysin luokan kurinpitoon vaadittava tietynlainen auktoriteetti.

Oppilaat osaavat kirjoittaa jotkin sanat paremmin kuin äidinkielen opettaja itse. Sana sanko voidaan lausua joko kahdella tai yhdellä k:lla, joskin se ilmiselvästi kirjoitetaan yhdellä. Tästä opettajalle huomauttaessame hän vain totesi että "ihan yhtä oikein se varmaan sekin on".

Liikunnan opettajilla tuntuu olevan niinsanotusti pallo hukassa. He eivät todellakaan aina tiedä mitä opettavat. Yleensä heidän suustaan kuuleekin sanottavan "eiku menikö se näin.. Ei. Ei. Eiku juu." Ja kaikkea muuta vastaavaa. Meidän annetaan olettaa että numero koostuu pääasiallisesti aktiivisuudesta ja pakollisista suoritusten tuloksista kuten kuntotesteistä, uinnista ja juoksusta. Siltikään opettajaa ei välttämättä tunnillakaan näy seuraamassa työskentelyämme tai kehittymistämme. Opettajalta jäävät kaikki oppilaiden huippuhetket näkemättä. Saati sitten epäselvät ja ristiriitaiset ohjeet. Ensin sanotaan yhtä ja sitten toista. Eikun se olisikin pitänyt tehdä näin. Jos meidän luokkamme olisi yhtään villimpi olisi opettajien mahdotonta pitää meitä kurissa. Koska me satumme osaamaan käytöstapoja ja saamme edes jotain irti huonostakin opetustyylistä opimme me nopeasti muihin hieman villimpiin luokkiin verrattuna. Omien liikuntatuntiemme jälkeen jäimme vielä seuraamaan tunniksi toisen luokan opetusta ja harjoittelemaan lisää. Ainakin osa meistä. Minä tarkkailin sen kolmannen tunnin hieman ylempää ja huomasimme kaverini kanssa luultavasti kaikki mahdolliset virheet mitä opettaja voi tehdä. Puolen tunnin aikana. Yksikin esimerkki on kun toinen liikunnan opettajistamme oli selittämässä tangon saloja (pitkällisen toistamisen ja jankkaamisen kautta) ja oppilaat puhuivat päälle. Siinähän tämä toinen opettaja karjaisi hiljaa ja ensimmäinen jatkoi opettamista. Taas kesken lauseen tämä toinen opettaja karjaisee että kun toinen opettajista puhuu niin muut ovat hiljaa. Siinä vaiheessa oli kuitenkin jo liikuntasalissa hiljaista.

Ja vielä kun jotkut opettajat eivät vain voi myöntää olevansa väärässä tai että oppimistapoja on monia. Tämäkin tuli todettua silloin kolmannen liikuntatunnin jälkeen. Opettaja alkoi huutamaan kun en mennyt tanssimaan vaikka olin jo kaksi tuntia tehokkaasti tangoa opiskellut. Olin päättänyt opiskella vähän toiselta kantilta. Enemmän teoreettisesti kuin fyysisesti. Sitähän ei opettaja voinut ymmärtää. Minä sanoin sille opettajalle että minä hallitsen sen jo kohtuu hyvin että nyt opiskelen toiselta kantilta. Opettajahan siihen tokaisi että ei oppimista synny katsomalla vaan tekemällä. Minulla paras oppiminen tapahtuu kun sekoitan näitä sopivassa suhteessa. Opettajan ymmärrys ei vaan pystynyt tätä käsittelemään. Lisäksi opettajat eivät vielä kolmen vuoden jälkeenkään muista oppilaidensa nimiä. Eivätkä kaikki opettajat kunnioita oppilaiden mielipiteitä ja ne jätetään huomiotta. Sillä eihän opettaja voi olla koskaan väärässä.

Olen miettinyt että jos tämmöinen peli vielä jatkuu, laitan minä kapuloita opettajien rattaisiin vaikka siitä seurauksena kärsisivätkin numerot. Sillä onhan jokaisella ihmisellä oikeus omaan mielipiteeseen ja siihen että oikeus tapahtuu. On turhaa paapoa opettajia kuin jumalia. Sillä niitähän he eivät ole. Ei sillä päästä yhteiskunnassa eteenpäin. Ei liehittelemällä toisia. Raa'alla työllä ja kovalla tahdolla elämässä pärjätään.

Otetaan oikeus vihdoin omaan käteen ja tehdään asialle jotain. Annetaan hyville osaaville opettajille mahdollisuus ja annetaan meille nuorille mahdollisuus oppia ja osallistua. Ja tuntea viihtyvänsä koulussa.

Joo. Oli pakko päästä ulos... Oli kaivanu koko päivän. Sitten muihin tän päivän asioihin.

Kaverin puhelin on sekoamispisteessä. Se spämmii saman viestin Facebookin chattiin yli kaksisataa kertaa vissiin. En jaksanut laskea. Meinas siitä hyvästä lagia omakin puhelin ja spämmin kiristäessä muutenkin tiukalla olevia ruuveja meinasin heittää oman puhelimeni seinään.

Huii... Kävin tänään hakemassa mun skootterin. Se oli huollossa. Ajelin sillä sitten tänään kotiin ja siitähän sitten mopokausi alkoi.

Damn. Keskiviikkona olis enkun valtakunnalliset. No, ehkä se menee hyvin.
Tästä tulikin mieleeni se, että äidinkielen opettajani meinaa listiä minut. Tänäänpä meille ilmoitettiin että meillä tulee olemaan vielä yksi koe. Kaiken kivan lisäksi luultavasti ryhmäkoe... Auts. En halua. Tulkaa joku tekemään se mun puolesta?

Joo anteeks. Tuli vähän pitkä postaus mut ei siinä mittään. Nähtäillään.

Mun mielestä toi puhelinpino ois ihan älyttömän hyvä idea. Pitää joskus ehkä kokeilla. Löysin sen facee selaamalla.

Eikö toi siili ookki söötti? Mä piirsin sen ku mä olin neljä :3. Ton ukkelin sen jälkeen mä piirsin kanssa joskus pentuna. En tosin yhtään tiiä millo.

Hauska ilta tiedossa. Hetkinen. Sehän meni jo.

Joo eli iskän kaa käytiin kahtoo Tom Cruisen tähdittämä Oblivion. Siinä taas yksi erittäin onnistunut ja näkemisen arvoinen elokuva. Ja nyt mulla kävi vielä tuuri. Kerrankin. Mun tuurilla mun eteen istuu aina joku pitkä ihminen, joka sitten rajaa osan valkokankaasta. Tällä kertaa, vaikka istuttiin kolmosrivillä, oli ne kaks alempaa riviä mun alta tyhjinä. Esteetön näkymä siis. Kerrankin onni potkas :D. Mutta hyvä elokuva oli. En tosin nyt ala spoilaamaan siitä mitään jos joku teistä meinaa sen mennä kattomaan. Sen vaan sanon että hyvä oli.

Sitten mä sain tietää että mulla alkaa ehkä huomenissa mopokausi. Haetaan skootteri huollosta ja pääsen sit ajelemaan. Pitäs ehkä opetella uudestaan ajamaan...

Hejsan alla!

Joo eli eilisestä.
Mä kävin mun kavereitten kanssa Raxissa jenkkiviikoilla. Oli aika eeppistä xD. Mä vaan leikin lusikalla. Sinne mennessä mulla oli ihan hirvee nälkä kun en ollu ollu ku vaa parisen tuntii hereillä. En ollu syönykkään kun yhen viilin pikaseen. Senkin energian kulutin bussipysäkille juostessa. Siltikään en Raxissa jaksanu ku pari pitsapalaa, vähän jätskiä ja muutaman vaahtokarkin. Ei mikään huima suoritus. No sillä kuiteski pärjäsin. Sekoiltiin ja naurettiin siinä sitte. Mä tosiaan leikin lusikalla ja pelleilin xD.

Tän jälkeen menin sitte teatteriin parin muun kaverin kaa. Käytiin kattoo Soita minulle Billy. Oli muute hyvä. Ihan erilainen kun mitä kuvittelin. Se kerto Dorothy Tipton nimisestä tytöstä joka haaveili jazz-pianistin urasta. Mutta Dorothy kun oli nainen niin tottakai hänen oli mahdotonta sellaista työtä saada. Dorothy vetäisi siis miesten vaatteet niskaan ja eli nimellä Billy Tipton. Näytelmä kertoo Billyn menestystarinan ja elämästä salailun kanssa. Miltä tuntuu elää kun kukaan ei tiedä kuka oikeasti olet? Ei vaimosi, ei poikasi, ei kukaan. Miten kovan hinnan joudutkaan maksamaan saavuttaaksesi unelmasi?
"Muista Dorothy, mitä suurempi riski, sitä suurempi voitto." "Tai häviö."
Suosittelen!

Kohta sitten ois vuorossa Oblivion iskän kaa. Muu päivä mulla onkin menny siivoillessa. Eli tänään ei mitään kauheen ihmeellistä.

Oooh

Oooh. Voi kiitos noista tuhannesta visiitistä. Arvostan.

Tänää olis ollu tarkotus mennä teatteriin et ois saanu teatteritehtävän alta pois. No ei siinä muute mitään mutku kaikki oli myyty loppuun paitsi yks nelituntinen ruotsin kieline. Eihän myö ny semmosta. Päätettiin et mennään sit viikonloppuna.
Hoitelin sitte asioitani kaupungissa. Eli ostin cosplay pukuuni viimeisiä juttuja. Kohta ois seki sit valmis. Kohta sitten kamyyn tekemään varmaan taas ei yhtikäs mitään... Kahtoo ny.

Huomenna ois ohjelmassa kansis jossa sitte maalaan pukuuni kuulokkeet, kengänpohjat ja pianon loppuun ja ompelen viimesiä. Pitää kahtoo mitä kerkii. Jossain vaiheessa pitäs myös vyöt saaha rukattua.

Jossain vaiheessa kunhan saan taas huoneeni siedettävään kondikseen ja jaksan saatan tehä huonepostausta. Katsotaan, katsotaan.

Ja postausideoita ja muita vinkkejä ja ehotuksia saa laittaa tulemaan. Kommatkaa vaan rakkaat ystäväiset :3.

Hejsan morsot

Joo eli mitäpäs.
Ei tässä silleen mitään ihmeellistä. Tänään oli koulussa viimenen terkkaritarkastus. Empähän oo pituutta ainakaan kasvanu. Pituutta sataviiskytäseiten ja sama siis mikä kasilla. Eli hobittihan tässä vielä ollaan. Perheen lyhimmäkshän tässä on jo jääty. Mut ei se mitään.

Isoskoulutus on jo ohi ollu viikon verran ja tiedossa on jo mille riparille sitä lähetään. Kattoo mutä siitäkin tulee. Tämmönen hulivili kun olen.

Mutta cossit edistyy mukavasti :3. Edistystä voi seurata sieltä mun cossiblogista mut voisinhan tuota hieman tännekkin päivitellä.

Itellä menee tällä hetkellä ihan hyvin. Kouluun sain lukupäiväkirjat tehtyä ja muutenkin menee ihan hyvin. Ainoo mikä tässä huolettaa niin on matikan valtakunnallinen koe, joka ei ehkä tule menemään kauhean hyvin. Matikka kun on heikkouteni. Perjantaina olis yhteiskuntaopin koe. Voisihan tuota lienee siihenkin lukea. Menee varmaan taas perinteisesti että lukemattahan sinne mennään. Vois tosin kerrankin tehdä poikkeuksen. Äikkään ois tosin vieläkin teatteritehtävä tekemättä... No mä meen käymään teatterissa viikonloppuna. Ja tänään pidettiin hauska päivä kavereitten kaa. Linnoitauduttiin yhden meistä kotiin ja derppailtiin siellä. Pelasteltiin kisua vesisuihkuhyökkäykseltä ja käytiin tästä syystä "sotaa" kaverin pikkuveljen kanssa. Ja saatiin ihan älyttömän hyviä suklaamuffinseja. Nam!
Kattoo mitä sitä tekis huomenna. Kahtoo onko niilla muilla mitään niin jos vaikka derppais niitten kanssa taas. Katotaan vaan missä.

Ihteeni enemmän mua huolettaa yks mun kaveri. Se on lopettanu syömisen ja näin. Tilanne alkaa olla vaarallinen kohta. Toivon vaan et se vihdoin uskos et me välitetään siitä ja laittas ihtesä kuntoon. Se ei oikeen tykkää kun me huolehditaan siitä niin paljon. Silti me päätettiin et me tuetaan, suojellaan ja autetaan sitä varjoista. Se on meidän ystävä eikä me haluta menettää sitä.

Mutta mä taidan tästä hiljalleen lähtee koisimaan. Eihän tässä edes silmät pysy auki. Nukkukee hyvin.