Viikonlopusta vähäsen

Niin eli viime viikonloppuna oli isoskoulutusleiri 4, jonne meni kaikki tän kesän ripareille päässeet. Toinen yö nukuttuun mökissä toinen puolijoukkueteltassa.

Minun leirini sai nukkua ensimmäisen yön mökissä ja nukuinkin vallan mainiosti. Hiljaisuus alkoi yhdeltätoista ja minä olin unessa jo puolen tunnin päästä siitä. Nukuin yhtä mittaa puoli kasilta tapahtuvaan herätykseen.

Ruoka leirillä oli hyvää ja ohjelma mukavaa. Lauantaina pari oppituntia, muutama ruokailu, hetki ulkoilua (pelattiin piilosta. Oli aivan mahtavaa kun piiloon piti mennä ripareittain. Me mentiin kiven taa piiloon. Jäätiin ensimmäisinä kiinni. Mutta kun oli meidän vuoromme etsiä löysimme muut todella nopeasti.) ja paljon vapaa-aikaa. Oppituntien aiheena meillä oli muun muassa "isonen riparin jälkeen" ja hätätilanteisiin ja tapaturmiin liittyviä aiheita.

Seuraava yö vietettiinkin sitten teltassa. Jokaisella meillä oli oma kipinävuoro jolloin vahdimme kamiinaa yksi kerrallaan. Oma kipinävuoroni sattui olemaan yön viimeinen. Meitä kun oli teltassa vähemmän kuin toisia, oli meillä myös pidemmät vuorot. Meillä jokainen joutui vahtimaan kamiinaa tunnin. Minulla kun oli viimeinen vuoro, niin voisi kuvitella, että olisin nukkunut hyvin. Vaan enpä nukkunut. Minulla ei ollut tyynyä, joten väsäsin sellaisen. Tyynyliinaan kääritty pyyhe ja aluslakana. Muuten ihan toimiva ratkaisu muttei kauhean pehmeä. Toinen oli se, että jouduin nukkumaan koko yön pienellä kerällä. Jos ojensin jalkani tuntui kamiinasta hehkuva lämpö liian voimakkaalta. Olin pienessä horteen kaltaisessa tilassa suuren osan yötä. Välillä havahduin hereille asti. Olin minä kuulemma nukkunutkin jossain vaiheessa.

Herätessäni kipinävuorooni aloin virkistyä. Tunsin kerrankin oloni pirteäksi. No se saattoi johtua liian vähäisestä unesta. Kotiin päästessäni nimittäin rupesin sängylleni lukemaan ruotsin kokeeseen. Siinä sitten vartin yli viiden maissa nukahdin ja hetäsin viittä vaille kahdeksan. Siitä kahden tunnin päästä, kymmeneltä, olin taas unessa. Nukuin yhtäjaksoisesti herätykseeni asti. Nousin sängystäni kymmentä minuuttia normiaamua myöhemmin.

Olin ylpeä ettemme olleet onnistuneet polttamaan telttoja maan tasalle.

Leirillä oli taas aivan huippua. Innolla odotan kesän ripareita. Millainenkohan porukka sattuu osumaan minun kohdalleni...

Minä matkustin taas aika kevyesti :3.

Kiitos kun jaksatte lukea!