Oppilaat osaavat kirjoittaa jotkin sanat paremmin kuin äidinkielen opettaja itse. Sana sanko voidaan lausua joko kahdella tai yhdellä k:lla, joskin se ilmiselvästi kirjoitetaan yhdellä. Tästä opettajalle huomauttaessame hän vain totesi että "ihan yhtä oikein se varmaan sekin on".
Liikunnan opettajilla tuntuu olevan niinsanotusti pallo hukassa. He eivät todellakaan aina tiedä mitä opettavat. Yleensä heidän suustaan kuuleekin sanottavan "eiku menikö se näin.. Ei. Ei. Eiku juu." Ja kaikkea muuta vastaavaa. Meidän annetaan olettaa että numero koostuu pääasiallisesti aktiivisuudesta ja pakollisista suoritusten tuloksista kuten kuntotesteistä, uinnista ja juoksusta. Siltikään opettajaa ei välttämättä tunnillakaan näy seuraamassa työskentelyämme tai kehittymistämme. Opettajalta jäävät kaikki oppilaiden huippuhetket näkemättä. Saati sitten epäselvät ja ristiriitaiset ohjeet. Ensin sanotaan yhtä ja sitten toista. Eikun se olisikin pitänyt tehdä näin. Jos meidän luokkamme olisi yhtään villimpi olisi opettajien mahdotonta pitää meitä kurissa. Koska me satumme osaamaan käytöstapoja ja saamme edes jotain irti huonostakin opetustyylistä opimme me nopeasti muihin hieman villimpiin luokkiin verrattuna. Omien liikuntatuntiemme jälkeen jäimme vielä seuraamaan tunniksi toisen luokan opetusta ja harjoittelemaan lisää. Ainakin osa meistä. Minä tarkkailin sen kolmannen tunnin hieman ylempää ja huomasimme kaverini kanssa luultavasti kaikki mahdolliset virheet mitä opettaja voi tehdä. Puolen tunnin aikana. Yksikin esimerkki on kun toinen liikunnan opettajistamme oli selittämässä tangon saloja (pitkällisen toistamisen ja jankkaamisen kautta) ja oppilaat puhuivat päälle. Siinähän tämä toinen opettaja karjaisi hiljaa ja ensimmäinen jatkoi opettamista. Taas kesken lauseen tämä toinen opettaja karjaisee että kun toinen opettajista puhuu niin muut ovat hiljaa. Siinä vaiheessa oli kuitenkin jo liikuntasalissa hiljaista.
Ja vielä kun jotkut opettajat eivät vain voi myöntää olevansa väärässä tai että oppimistapoja on monia. Tämäkin tuli todettua silloin kolmannen liikuntatunnin jälkeen. Opettaja alkoi huutamaan kun en mennyt tanssimaan vaikka olin jo kaksi tuntia tehokkaasti tangoa opiskellut. Olin päättänyt opiskella vähän toiselta kantilta. Enemmän teoreettisesti kuin fyysisesti. Sitähän ei opettaja voinut ymmärtää. Minä sanoin sille opettajalle että minä hallitsen sen jo kohtuu hyvin että nyt opiskelen toiselta kantilta. Opettajahan siihen tokaisi että ei oppimista synny katsomalla vaan tekemällä. Minulla paras oppiminen tapahtuu kun sekoitan näitä sopivassa suhteessa. Opettajan ymmärrys ei vaan pystynyt tätä käsittelemään. Lisäksi opettajat eivät vielä kolmen vuoden jälkeenkään muista oppilaidensa nimiä. Eivätkä kaikki opettajat kunnioita oppilaiden mielipiteitä ja ne jätetään huomiotta. Sillä eihän opettaja voi olla koskaan väärässä.
Olen miettinyt että jos tämmöinen peli vielä jatkuu, laitan minä kapuloita opettajien rattaisiin vaikka siitä seurauksena kärsisivätkin numerot. Sillä onhan jokaisella ihmisellä oikeus omaan mielipiteeseen ja siihen että oikeus tapahtuu. On turhaa paapoa opettajia kuin jumalia. Sillä niitähän he eivät ole. Ei sillä päästä yhteiskunnassa eteenpäin. Ei liehittelemällä toisia. Raa'alla työllä ja kovalla tahdolla elämässä pärjätään.
Otetaan oikeus vihdoin omaan käteen ja tehdään asialle jotain. Annetaan hyville osaaville opettajille mahdollisuus ja annetaan meille nuorille mahdollisuus oppia ja osallistua. Ja tuntea viihtyvänsä koulussa.
Joo. Oli pakko päästä ulos... Oli kaivanu koko päivän. Sitten muihin tän päivän asioihin.
Kaverin puhelin on sekoamispisteessä. Se spämmii saman viestin Facebookin chattiin yli kaksisataa kertaa vissiin. En jaksanut laskea. Meinas siitä hyvästä lagia omakin puhelin ja spämmin kiristäessä muutenkin tiukalla olevia ruuveja meinasin heittää oman puhelimeni seinään.
Huii... Kävin tänään hakemassa mun skootterin. Se oli huollossa. Ajelin sillä sitten tänään kotiin ja siitähän sitten mopokausi alkoi.
Damn. Keskiviikkona olis enkun valtakunnalliset. No, ehkä se menee hyvin.
Tästä tulikin mieleeni se, että äidinkielen opettajani meinaa listiä minut. Tänäänpä meille ilmoitettiin että meillä tulee olemaan vielä yksi koe. Kaiken kivan lisäksi luultavasti ryhmäkoe... Auts. En halua. Tulkaa joku tekemään se mun puolesta?
Joo anteeks. Tuli vähän pitkä postaus mut ei siinä mittään. Nähtäillään.
Mun mielestä toi puhelinpino ois ihan älyttömän hyvä idea. Pitää joskus ehkä kokeilla. Löysin sen facee selaamalla.
Eikö toi siili ookki söötti? Mä piirsin sen ku mä olin neljä :3. Ton ukkelin sen jälkeen mä piirsin kanssa joskus pentuna. En tosin yhtään tiiä millo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti