Täältä Kreikasta taasen

Hyvin täällä menee. Ei sen kummempaa.

Iskällä meinas olla tossa pari päivää maha vähä sekasin mut onneks se meni ohi. Myö ei kattokaas niinä päivinä päästy siskon kaa hotellin uima-allasta pitemmälle. Ne oli siis sellasia uima-allas lillumispäiviä. Eilen oltiin taas Haniassa ja kierreltiin ympäriinsä. Löysin itelleni tosi nätin käsikorun. Oiskohan maksanu jotain pari euroo. Ei voi muistaa :DD. Pari tuliaista löyty myös ;3. Illalla mentiin vielä metästämään jotain vähän tukevampaa. Hirvee nälkä tosin ei ollu, joten salaattilinjalla mentiin ;).

Tänään käytiin aamulla meressä polskimassa. Eka se vesi oli ihan pirun kylmää, mutta hetken päästä siihen tottu. Merivesi maistuu ihan älyttömän pahalta. Sen vaan sanon.

Tällä hetkellä ollaan taas täällä Haniassa. Ollaan kierrelty ympäriinsä. Mä löysin itelleni ihan älyttömän nätin, käsikoruun sopivan rukousnauhatyyppisen kaulakorun. Ja merisienen!! Rakastan pientä merisientäni<33!! Tarttu mukaan myös nätti viuhka ;)

ikävä...

Välillä kun pysähtyy ajattelemaan maailman menoa, sitä tajuaa vaikka mitä. Kuten esimerkiks sen, että mä taidan olla edelleen korviani myöten pihkassa mun entiseen poikakaveriin. Sitä vaa tulee koko ajan aateltuu vaan sitä. Kaikki mitä mä teen: millasta ois jos se olis täällä? Huomaan koko ajan kaipaavani hänen lähelleen. En uskalla sanoa sitä, mutta hiljaa toivon, että hän vielä hyväksyisi minut takaisin. Koen kuitenkin, etten olisi sen onnen arvoinen. Hänen on oikeus saada parempaa. Minä, joka kerran jo hänet hylkäsin, en ole oikeutettu anomaan häntä jäämään. En voi pakottaa häntä palaamaan luokseni sen jälkeen kun lähdin itse pois. 

Sitä vaan tulee mietittyä kaikenlaista. Joku varmasti tulee taas tämän postauksen jälkeen sanomaan, että kyllä sinä olet arvokas, sinullakin on oikeus onneen, ja sitä rataa. Nämä ovat kuitenkin minun mielipiteeni, minun tunteeni. En voi muuttaa niitä sen perusteella, mitä joku toinen minulle sanoo.

Olen voimaton ja itsekritiikkini on voimakasta. En osaa täysin arvostaa itseäni. Olen pelkuri. En aina uskalla näyttää todellista karvaani. Pelkään, että todellisen minäni paljastuessa ihmiset karkaavat luotani. Että jään yksin. Joillekkin voin olla täysin avoin. Kertoa kaiken, olla juuri sellainen kuin olen. Olen ottanut tavoitteekseni olla aina se kuka olen. Huomaan, että silti välillä epäonnistun. Voi olla, että pelkään sitoutua toiseen. Tämä voi juontaa siihen ajatukseen, että kaikki suhteeni kariutuvat kuitenkin. En uskalla päästää ihmisiä liian lähelle. Pelkään heidän tuhoavan muurini ja lopulta, muurien sorruttua, hylkäävän minut. Olen pessimisti. Näen yleensä vain asioiden synkän puolen. En voi olla koko ajan pelkäämättä pahinta. Tämä vaikuttaa toimintaani. En aina lähde niin innokkaasti joihinkin juttuihin mukaan kuin toisiin. Siksi, koska pelkään. Pelkään kaikkea ympärilläni. Pelkään jopa itseäni. Pelkään voimaa, joka minussa on. Niin fyysistä, kuin henkistä. En osaa hallita sitä ja aiheutan ongelmia. 

Olen omassa elämässäni nähnyt jo monenlaista. Siksi pystyn samaistumaan ihmisiin, joilla on vaikeaa. Pystyn yhtymään joihinkin ilon aiheisiin ja jakamaan surun. Toivon, että minusta on edes jotain hyötyä. Koen olevani hyödytön. En virallisesti omista mitään hyödyllistä erikoistaitoa, eikä minulla ole suunnitelmia tulevaisuuteen. Olen laiska ja saamaton. En arvosta sitä vähäistäkään työtä, jonka olen kunnialla saattanut päätökseen. Tunnen olevani turha. Rikkinäinen nukke, jolla ei tee sitäkään vähää. Rikkinäinen nukke, rikkonaisista osista koottu. Roskaa jo alusta. Turha.

Anteeksi taas angstista ja hyvää yötä.

Terkkuja Kreikasta ;3

Terkkuja täältä Kreikasta.

Hotelli siis Kato Staloksessa ja tällä hetkellä Haniassa pyörimässä.

Kaikki täälläpäin on hyvin. Reilu kolmekymmentä astetta lämmintä päivisin ja iltasinkin yli kaksviis. Hotellilla onneks pari uima-allasta ja niin poispäin. Nahkaa palaa ja hiki valuu.

Lento meni aika hyvin. Ei iskeny panniikki eikä huono olo tai mitään. Ruoka koneessa vaan oli jotain niin epäilyttävää.

Mitä ollaan tehty: lähinnä lahnailtu uima-altaalla ja huoneessa, käyty vähän kävelee ympäriinsä Kato Stalosta. Tällä hetkellä siis Haniassa nauttimasta auringosta ja kaupungin vilinästä. Käytiin ajelemassa lasipohjaveneellä. Meillä oli mukana tosi kiva brittisukeltaja mukana. Kateltiin maisemia ja kaloja. Oli kivaa siitäkin huolimatta että mulle tuli aika huono-olo. Hirveet aalloot ja helle. Vähemmästäkin oksettaa. Saatiin siskon kaa lopuks siltä sukeltajalta simpukankuoret :3.

Eilen illalla syötiin myös hotellilla jätskit <3 data-blogger-escaped-br=""> Nää kreikkalaiset on tosi ystävällisiä. Arvostan ;3.

Päivittelen lisää kunhan aina kerkiän ja muistan. Hejdå!

(Kahtoo millasia kuvia jatkossa. Ehkä saatan saada ainaki toisen päivityksen aikaan ;3)

Näillä mennään...

Elikkäs eilen ajettiin Kuopiosta Hesaan. Matkan varrella pysähdyttiin Siiskosella. Mä söin siellä munariisipasteijan ja palan limejugurttikakkua. Kakkua en ehkä ota toista kertaa vaikka se ihan hyvää olikin. Ei ehkä kuitenkaan ollu ihan mun makuun.

Käytiin sitten illemmalla kattomassa iskälle moottoripyöriä ja löydettiin me siskonki kanssa kaikkee kivaa. Totesin etten koskaan hommaa vespaa ja että mä todellakin olen lyhyt. Sitten mentiin syömään Amarilloon ;3. Minulla tietysti lautasella vuohenjuustolammasta ja lasissa ginger alea. Oli muutes hyvää <3.

Hotellilla nukuttiin sitten huikean pitkät yöunet ( vähän alle viis tuntia veikkaisin) ja siitä sitten pompataan ylös punkasta kymmentä vaille kolme aamulla... Nyt on kello kymmenen yli neljä ja istutaan lentokentällä. Turvatarkastus on tehty ja ootellaan, että kello on kymmentä vaille kuus jotta päästään sitte starttaamaan kohti Haniaa.

Kreikka here we come! You have been warned. ;3

Että ei siinä. Hyvää yötä ja huomenta teille muille.

Hirveetä hehkutusta :DD

Joo eli kävin tänään aamulla ottamassa lukiopaikkani vastaan ja tein lukujärjestykset ekalle vuodelle. Oispahan sekin alta pois. Jotain onnistuin siinä säätämään, mutta kun pyysin ryhmänohjaajani auttamaan, saatiin oikein hyvät lukkarit aikaseks. Nyt sitä vaan ootetaan, että lukio alkais. Sitä ennen pitäs tosin löytää ekan jakson kirjat... Ruotsia, enkkua, uskontoo, äikkää ja hissaa, sekä tietty opo. Meidän ryhmänohjaaja vaikuttaa ihan huippukivalta!! Kyllähän se jännitti sinne Klassikalle tänään mennä, mutta kyllä se sitten siitä. Sain muuten tietää, että minun ryhmässäni on tuttuja. Kuten esimerkiksi yksi poika, joka oli samalla luokalla kanssani kaksi viimeistä alakoululuokkaa. Tää samainen jätkä sattu olemaan pitkäaikainen ihastukseni loppualakoulun-alkuyläkoulun. Että juu... Ei siinä. Yli päästy ja jatkettu eteenpäin ;).

Mä oon muuten koko päivän jaksanu jauhaa tosta lukiosta O_o.

Päivällä sitten käytiin vähän asioilla kaupungissa. Käytiin pankissa, ostettiin mansikoita ja kirsikoita, sekä käytiin hakee pitsat.

Loppupäivä onkin menny aika hyvin siivoillessa, mursuillessa sohvalla ja katsoessa elokuvia, sekä pakatessa. Huomenna aamulla ois lähtö kohti Hesaa, josta torstaina lähtis hirrveen aikasin lento kohti Kreikkaa. Eli matkakohteena Katos Talos. Joo en tiiä miten kirjotetaan. Sori jos nyt loukkasin jotakuta :(. Hotellissa pitäs olla netti, joten saatan päästä päivittelemään jo paikan päältä reissufiiliksiä ja -kuvia. Se ois muuten eka kerta lentokoneessa :OO. Huisia.

Säästöprojekti kameraa varten etenee huimasti! Laskeskelin tuossa, että jos en hirveesti tuhlaile reissun päällä, niin mulla olis jo ehkä reissun loppuun mennessä kamerarahat koossa. Reissun loppuun mennessä kun on kerenny tulla palkka riparista ja kuukausrahaki. Siinä vaiheessa mulla tosiaan alkaa olla ehkä varaa investoida järkkäriin :3. Pääsenpähän minäkin kuvaamaan kauniita kuvia hyvällä kameralla :3. En malttas oottaa x3.

Mä alotin taas uuden kirjotusprojektin. Kahtoo eteneekö tää nyt yhtään mihinkään. Useimmat kirjotusprojektit kusee siihen, että ispiraatio loppuu tai jäät vaan yksinkertasesti jumiin. Siinä vaiheessa sitä ei oikein jaksa miettiä ja lopulta unohat koko kirjotelman. Kahtoo jos tää nyt vaikka onnistuiski. Se vähänniinku osittain pohjautuu mun omaan elämään. Siitä mä sain mun inspiraation. Se on vaan kirjotettu fiktiiviseksi ja siihen on lisäilty vähän kaikkee ja muokattu koko höskä uusiks. Mutta insiraatio tuli omasta elämästä.

Mä oon muuten huomannu, että mä oon alkanu kirjottamanaan pitkiä tekstejä :OO. Ja sen, että käytän paljon sanaa "että" -.-'.

Laukku, joka lähtee mukaan, ei ees oo kauheen iso :D.

Shopping and friends

Joo elikkäs tänään oli ihan aika jees päivä. Nukuin pitkään ja rötkyilin sängyssä puolille päivin. Sitten Affe pamahtikin meille ja sekoiltiin täällä. Pelattiin Sims 2:ta ja raiskattiin ihmisten facebook-keskustelut ääniviesteillä. Simssiä pelatessa meni ehkä vähän lujaa. Täytettiin talon piha ja katto puilla ja juotettiin simeille jatkuvasti kahvia.

Affen lähtiessä meiltä, hyppäsin niitten kyytiin ja pääsin keskustaan. Keskiviikkona kun on Kreikkaan lähtö, niin ajattelin käydä ostamassa shortsit. Ihan vaan matkaa aatellen. Löyty sieltä kaupungista myös kiva paita ;3.

Kiitos tietokoneeni kun raiskasit kuvieni laadun.

 Marjakojut oli jo kaikki hävinny niin piti hakee mansikoita Sokoksen S-marketista. Ei siinä. Hyviähän nuo oli. Kasvihuonemarjoiks. Mut oli sentäs suomalaisia.

 Koska täytyy olla pullahiiri ;3.

Tää paita tarttu mukaan H&M:ltä. Hintaa 9.95€. Tai jotain sinneppäin. Kiitos kone laadusta -.-'

Nää tarttu mikaan Onlylta. Eli löysin ne mitä lähin etsimäänkin. Hintaa jotain 14.95€. Ei oo nii tarkkaa. Puoleen hintaan kuiteski löysin ;3. Tyytyväinen löytööni. Turha vaan koittaa kuvata mustaa valkosella. Vielä kun kone raiskaa laadun tyystin....

Mutta joo... Myöhemmin sitä saattas tulla uutta postausta. Jos ei nii oottakaa huomiseen. Sillo pitäs ainaki tulla. Kerron kauhukokemuksestani, kun meen huomenna tekemään lukkarin lukiolle.

Mutta näihin kuviin näihin tunnelmiin. Kohta taas tavataan :DD

Se o moro!

Tekis mieli vaan itkee...

Joo... Eli nyt lauantaina on sattunu vähän kaikenlaista.

Päivällä oli päiväriparin konfirmaatio. Siellä olin siis ristikulkueen kärjessä heilumassa ristin kanssa. Juu... Antakaa vaan pätkälle risti ja laittakaa hoippuroimaan jonon kärkeen. Ei siinä. Iteppähän homman halusin ja ihan kivaahan se oli. Yhellä isosella oli riparilaisille aivan mahtava neuvo konfirmaatiolaulua koskien: "ottakaa tavotteeks se että teidän äänet peittää mun ja irin korinan." Mun mielestä tää oli aivan loistavasti sanottu! Varsinkin kun minulla sattuu olemaan luonnostaan melkoisen kantava ääni... :D Ehtoollisen aikana tietysti me isoset lauloimme oikein nätisti. Joopa. Ainakin minä kuulostin taas vaihteeksi korpilta...

Mä sain mun kavereilta barbien :D. Tää liitty semmoseen juttuun Facebookissa missä piti kaverille sanoo et se kaveri on jättäny barbiensa tän trollaajan luo. No mä siis jouduin uhriks. Näköjään mä sitten sain tän barbien takas. Ja voi että se on niin nätti :3. Mul on aivan mahtavat frendit tiesittekös ;3.

Konfiksen jälkeen menin sitten yhden kaverin (joka oli myös mun raamispikkunen) rippijuhliin. Oli oikeet prinsessabileet ;D. Ei siinä. Hauskaahan siellä oli. Hyvä kun mulle tuntemattomat kaverin sukulaiset tulee juttelee mulle. Kuka luullu aikasemmin pojaks, kuka kyselemään asioita ja toisten kanssa muuten vaan. Ihan mukavaa porukkaahan siellä oli. :) Varsinkin yks minua pari vuotta vanhempi tyttö vaikutti tosi mukavalta.

Viideks sitte ajoin toisen kaverin (joka sekin oli samalla riparilla ollut) rippijuhliin. Siellä alko taas mennä vähän lujempaa, mutta koitin silti pitää sen kohtuuden rajoissa. Päätähän siinä meinas hiljalleen ruveta särkemään mut ei siinä muuta. Kivaa mulla oli sielläki. Katottiin lapsuuskuvia ja juteltiin yms. Hauskaa oli.

Se oli hyvä kun mä en ollu aikasemmin ajellu siellä suunilla. Jännitin et montako kertaa ajan harhaan ja eksynkö miten pahasti. Yllättävää kyllä, en ajanu harhaan kertaakaan :D. Kotimatkalla sato vettä osan matkaa. Kastuin xP.

Illalla kun pääsin kotiin, kaikki alko painuu alamäkeen. Jalkoihin rupes koskemaan ja rupesin ajattelemaan menneitä. Rupesin miettimään haukkumasanoja, joilla muut, tai minä itse, ovat minua kuvanneet. Kirjoitin ne jalkoihini. Vastapainoksi keksin hyviä sanoja jotka kuvaavat minua. Kirjoitin niitä käteeni.

Erosin myös noin kuukauden kestäneestä parisuhteesta. Itehän mä pistin poikki. Ei mulla pitäs olla syytä vaipuu epätoivoon ja suruun. Kuiteski mun tekis mieli itkee. Itkee, huutaa, mitä vaa. Kuhan tän kaiken sais pois. Mä en vaan viiti mennä ees tyhjään mettään karjumaan. Välillä tekis mieli, mut ei vaan pysty. Sitä vaan aina patoo kaiken sisälleen. Piilottaa sen muilta. Kunnes sitten paine kasvaa niin suureks et se on vaan pakko päästä purkamaan. Mä en tiiä miten pitkään mä kestän. Välillä tää vaan tuntuu liian raskaalta. Ihtesä kanssa eläminen. Sitä vaa ei pysty ihan kaikkee sanoo ääneen. Sitä vaan kärsii hiljaa itekseen. Eikä se ainakaan asiaa paranna. Sitä pitäs puhuu jollekkin. Sitä vaan ei pysty suutasa avaamaan. Välillä sitä kun kertoo ihmiselle paljon kaikkee, sitä huomaa et lopulta sitä alkaa erkaantua niistä ihmisistä. Sulkee sydämensä eikä kerro niille enää mitään. Tuntuu et ne tietää liikaa. Se voi olla yks syy siihen miks mä en kauheen usein puhu mistään mikä liittyy syvemmin muhun. Haluun suojella ihmisiä multa. Siltä valitukselta ja vaivalta.

Ei siinä. Ehkä mä en oikeesti oo laumaeläin. Ehkä mä oon yksinäinen susi joka öisin ulvoo kuuta. Ehkä mä en vaan kuulu ihmisten joukkoon. Ehkä mä pelkään sitoutua ja ottaa liian syvää kontaktia ihmisiin. Ehkä mä pelkään, että ihmiset hylkää mut jos ne saa tietää kuka mä oon. Ehkä mä vaan juoksen pitkin metsiä häntä koipien välissä. Ehkä mä kaipaan jotakuta mun viereen. Lähelle. Rakastamaan. Ehkä mä vaan en osaa luottaa mihinkään.

Kattoo miten pitkälle pää kestää.

Keskiviikkona pitäs lähtee Hesaan. Sieltä sitten torstaina lennettäs Kreikkaan. Tiedossa siis palanutta nahkaa xP.

Mutta joo. Heippa. Pärjäilkee.

Mä en oo mikään laumaeläin

...En tosiaankaan. Alkaa taas näyttää siltä että mä oon kaikesta huolimatta yksinäinen susi. Erakko, joka ei paljoa muista piittaa.

Mun on taas entistä vaikeempi luottaa ihmisiin. Mitä enemmän mä luotan, sitä enemmän mua pelottaa. Mun on vaikee luottaa kehenkään, kun en pysty edes ihteeni luottamaan.

Tänään mä tapasin taas yhden mulle tosi tärkeen ihmisen. Sen vieressä on hyvä olla ja se saa mut tuntemaan oloni turvalliseks ja rakastetuks. Tänään kuitenkin mua pelotti. Pelkäsin istua siinä, missä yleensä on niin turvallista. Pelkäsin, mutten halunnut liikahtaa. Halusin pois, mutta jäin paikoilleni.

Ajatukseni vilistivät mielessäni sekasortona. Pelko ja rakkaus sekoittivat pääni. Tunnistin itsessäni epäluottamuksen. Se kohdistui minuun itseeni. Huomasin, että kaikki ihmissuhteet joihin panostan, hajoavat. Kukin omasta syystään. Kaikki minkä haluan kestävän särkyy käsiini. Särkyy, ennenkuin voin tehdä mitään.

Tuumin, että ehkä minut on tarkoitettu elämään yksin. Tai sitten en ole vain tavannut sitä oikeaa. Voi myös olla, että kohtalo pilailee kustannuksellani. On antanut tavata sen oikean, mutta kariuttaakin kaiken.

Välillä en jaksa itseäni. Kaikkea sitä epäluottamusta ja pelkoa joka elää minussa. Välillä vain tuntuu, että se kaikki on liikaa. Pitäisi päästä pois. Juuri nyt on yksi sellaisista hetkistä. Kaipaan jotakuta viereeni lohduttamaan, mutta pelkoni ja epävarmuuteni estää sen. Olen voimaton. En pysty olemaan tunteideni herra. Luovutan. Jälleen kerran. En jaksa tapella vastaan. Annan asian olla. Yritän vielä viimeisin voimin saada pelon katoamasn. Turhaan. Se on ohi. Pelkoni kaluavat minut luita myöten, eikä minusta jää mitään.

Tänäänki illalla kotiin ajaessani ois tehny mieli ajaa puuhun. Tai jotain vastaavaa. Ehkä mulla ei vaan oo ihan kaikki ruuvit tallella. Vaikka kaikki ihan kivenkovaan aina väittääkin et oisin mukamas terve lapsi. En omasta mielestäni. Aina välillä on ties mitä harhoja ja päähänpistoja.

Välillä sitä miettii pitäskö hankkiutuu hoitoon, mut ei siitä sitten koskaan mitään tuu. En katos osaa selittää kellekkään mitään mistään ja jäädyn kun pitäs puhuu ongelmista. Hermostun ja tuijotan käsiäni ja tuijotan tyhjyyteen. Saatan alkaa leikkiä jollain mitä käsiini saan tai vaan pyöritellä sormiani ja tutkia niitä. Sitä paitsi. En uskalla puhuu kellekkään tutulle. Enkä halua/uskalla jutella mun asioista ulkopuoliselle. Mä aina vaan vakuuttelen itelleni ja muille et mun kavereitten tuki on tärkeintä. Että se auttaa. Silti sitä jossai mielensä sopukoissa älyää ettei se mee ihan niin. Tarvetta vois olla vähän laajempaankin hoitoon. Se kariutuu siihen että mua pelottaa. Mä pystyn aika vapaasti puhumaan kaiken läpi joidenki kaa. Kirjottaminen tuntuu kanssa helpolta. Mutta ehkä se vaan on niin, että mä pelkään kohdata itteni. Pelkään kohdata ne mun viat ja yrittää parantaa niitä. Pelkoni ovat vihollisiani. Enkä saa häädettyä niitä pois. Oon myös miettiny sitä, että jos mä lähtisin johonki terapiaan, nii ottasin jonkun tueks. Mä en vaan pysty. En pysty kuvittelee itteeni sellasessa tilanteessa. Pelkään, että ahdistun. Että mieleni kapinoi vastaan pahemmin jos panen vastaan. Pelkään, että jos kerron jollekkin, kukaan ei usko. Tai uskoo ja pakotta hoitoihin. Ja pelkään pahinta. Että joudun jonnekkin laitokseen eristyksiin. Että minut pumpataan lääkkeitä täyteen niin, etten olisi enää oma itseni. Olisin vain kyhjöttävä, kuolaava ruho sidottuna kiinni.

Olen muutamaan otteeseen miettinyt eristäytyväni maailmasta. Sulkevani puhelimen ja vetämällä tietokoneen seinästä. Lukittautuisin piiloon. En olisi yhteydessä kehenkään. Kyhjöttäisin piilossani. Olisin yksin. Eikä kukaan tietäisi missä.

Hetkelliset onnentunteet sekoittavat pääni. Ne hämärtävät todellisuudentajuni. Olen onnesta sekaisin ja unohdan kaiken muun. Silti mut aina onnistutaan puottamaan takas maan päälle. Katkomaan vaivalla kasvatetut siivet. Korkeemmalta putoovaan koskee kovemmin.

Mä oon huomannu että oon aika vahvasti pessimistinen. Mä en koskaan oota mitään hyvää tapahtuvaks. Aina kuvittelen kaiken menevän pieleen. Noh. Pessimisti ei pety. Sain tietää mihin pääsin jatko-opiskelemaan. Tää tyttö lähtee Klassikkaan ;). Koko kevään oon kuvitellu etten pääse sinne kuiteskaa, koska Kuopion korkein keskiarvo. Pääsin sittenki. Nyt vaa kahtoo pääseekö miten hyvillä papereilla pois sieltä.

Nyttenki jatkuvasti mietin huomista konfirmaatiota ja sitä että kuitenkin tunaroin sen ristin kanssa tai kuulostan laulaessa korpilta. Tai että kaadun/pyörryn/mitä vaa.

Tässä sitä vaa tulee aina pähkäiltyä että mitähän sitä elämällään tekis. Vaan ku ei tiiä. Mitähän tämmöne väkivaltane, hallitsematon kääpiö voiskaan tehä. Porukoitten mielestä sopisin lastentarhanopettajaks. Joopa. Äkkipikainen, väkivaltainen luonne. Ei saattas tulla kukaan toista kertaa. Kondiittori vois olla kiva ala. Perfektionisti, äkkipikainen, kärsimätön. Jos ei nyt kuiteskaan. Kirjailija vois olla kanssa kiva. Sillä vaan ei kyllä elantoonsa tienaa. Varsinkaan kun ei jaksa keskittyä kirjoittamiseen, inspis loppuu kesken ja homma jää siihen. Ei sitten.

Ehkä sitä vaan erakoituu jonnekkin metikköön ja syö mitä löytää. Kuolis villinä, vapaana ja ehkä suht onnellisena.

Oon mä tänään tehny muutakin ku angstannu. Rakensin palapeliä. Taas. Kaks ja puol tuntii arviolta. Jäi kesken kun piti lähtee ajamaan kohti Kuopiota.

Joo sori tämmöne angstipostaus. :(

Nährään.

Hakuna matata ;3

Joo mulla oli paljonki kaikkee hienoo kerrottavaa. Sitte kirjottaminen vähän jäi ja sillai. Kahtoo mitä kaikkee muistan ;3.

Jos en ihan väärin päiviä muista nii tarina lähtee viime viikon torstaista. Riparilla meillä oli toinen retkipäivä. Loppuhuipennukseksi osa isosista näytteli kirkkohäät Kuopion Tuomiokirkossa. Riparin jälkeen kävin kotona syömässä ja heittämässä kamat kasaan ja lähin Vänärille parin kamun kaa. Siellä hilluttiin noin ysiin asti. Heitin talviturkin, hypittiin laiturilta, leikittiin rantavedessä ja syötiin kirsikoita ja jätskiä. Keksittiin myös että ne tulis mun kaa viikonloppuna äitin luo Suonenjoelle.

Perjantaina riparin jälkeen iskä tuli hakee mut ja mun kaverin kirkolta. Käytiin nopee kotona ja lähettiin ajaa Suonenjoelle.

Viikonloppuna käytiin uimassa. Oli ihan pirun kirkasta vettä Kaatron uimarannalla. Käytiin myös veneretkellä ja samalla paistamassa makkaraa. Oli kivaa :3.

Maanantaina meille tuli pari muuta kaveria. Tehtiin yhessä lahja meidän kaverille jolla oli synttärit. Kirjoteltiin vaalee laatikko täyteen kaikkee jännää ja tungettiin sisään paperisilppua, jesariin kääritty karkkipussi, tomaatti jolla oli kasvot ja hienoja kuvia. Sitte myö vaa naurettiin kippurassa ja päristiin.

Tiistaina sit annettiin meidän rakkaudella tehty lahjamme. Pelkkää mahtavuutta :D. Iltapäivällä menin sitte Puijonlaaksoon stalkkimaan ja kävin nillassa.

Keskiviikkona lähdin taas äitin luo. Täällä sitä on taas tullu vietettyy melko lepposaa aikaa.

Torstaina muut lähti jonnekki minnelie siskon poikakaverin porukoiden mökille (?) ja mä jäin iteksee kotiin ku ei huvittanu lähtee. Rakentelin sitte itekseni 3 h 40 min 500 palan palapeliä jota en koskaan jaksanu tehä loppuun. Mä oon sen vissii joskus rakentanu. Nyt ne ei oikeen asettunu ne palaset yhteen. Osaa mä en ees tainnu löytää. Oisin muuten lähteny kuvaamaan mun Len-cossia ja huidellu ympäri Suonenjokee, mut itteesä on vaikee kuvata toisen näkökulmasta. Sitten ku mun sisko tuli kotiin nii ehotin et oltaskö lähetty kuvaamaan. Se halus ensin oottaa porukat kotiin. Eli en sitten päässykkään kuvaamaan :(. Lähettiin sen sijaan kalaan. Pari ahventa saatiin. Minä sain pari semmosta pikkusta jotka heitettiin takas. Kolme isointa me meinataan syödä.

Iltamyöhällä haettiin vielä grilliltä ruokaa ja syötiin ne ja mokkapaloja päälle. Nam nam.

Sain myös tietää että pääsin mun ykkös hakuvaihtoehtooni. Eli Kuopion klassillinen lukio: here I come!! <3 ;3. Fiilikset katossa tuon takii.

Lauantaina ois päiväriparin konfirmaatio. Siis sen riparin jolla olin isosena. Mulla on maailman paras tehtävä siellä ;3. Mä saan hoippuroida jonon käressä ristin kaa. Tällanen hobitti kun oon nii mul ei oo ees mitään pelkoo et pamauttaisin sillä ovenkarmiin :D. Kaatuisin ennen sitä kun se risti alkais heilumaan nii vimmatusti.

Huii. 18.6. pitäs lähtee käymään tekemässä lukkarit ja seuraavana päivänä ois lähtö Hesaan. Sieltä sitte kaheskymmenes päivä jatketaan Kreikkaan kaheks viikkoo.

Mitä tästä opimme.

...sen, että isosia ei kannata jättää vahtimatta.

Meidän pikkuset siis oli oppitunnilla, johon me isoset emme osallistuneet. Pöydällä lojui huojuva torni. Ruvettiin siitä rakentelemaan hienoja teoksia ja dominoratoja. Keksin siinä sitten, että haluan tehdä pitkän letkan lattialle. Ja niin tein. 44 pystytappia ja neljästä palikasta tehty risti. Keksin sille nimenkin. "Konfirmaatio". Koska edessä kulkee ristinkantaja ja perässä 44 rippikoululaista. Joista viimeinen kompastuu ja rippikoululaiset kaatavat lopulta ristin.

Sitten jatkettiin rakentelua lattialla ja pikkusia liittyi mukaan. Jostain tuntemattomasta syystä aloimme pommittamaan toisten rakennelmia alas ylimääräisillä palikoilla. Ja tästähän ydinsota syttyi. Palattiin siis takaisin päiväkotitasolle.

Ripari loppu tänään viiden maita ja hurruuttelin kotiin. Kysyin siskoltani josko hän haluaisi lähteä kanssani kiinalaiseen syömään. Hurruuteltiin sitten sinne ja syötiin mahat täyteen. Oltiin jopa jonkun aikaa kahestaan niiden työntekijöiden kanssa :D.

Heitin sitte siskon kotiin ja päristelin kaverin ovelle. Tiesin et sillä tuskin on parempaakaan tekemistä nii meen häiriköimään sitä siks ajaks ku sisko imuroi. Rimpuutin ovikelloo ja ootin. Ei oikeen meinannu kukaan tulla nii rupesin miettimään et onkohan ne ees kotona. Sitte se mun kaveri juoks ovelle sen näkösenä et ois rynnänny just ovesta läpi. Oli huomannu et oon lähössä nii sille tuli kiire ;).

Kuten oikeessa olin nii ei sil mitään ollu nii juteltiin siinä ulkona sit niitä näitä. Siskoku soitti nii lähin hakee sen. Lähettiin tylsyyksissämme taas kiesimään. Ensin meinattiin vaihteeks kolmisopen cittarille mut päädyttiin taas päivärantaan ajan vähäisyyden vuoksi. Kierrettiin sitte siellä. Mä löysin itelleni uudet aurinkolasit ja mansikoita. Noissa uusissa laseissa ei sentään oo sangat vinossa. Mun oikeet aurinkolasit hajos hiihtolomalla Rukalla. Taisin mäessä lentää niitten päälle tai jotain nii niistä vähä hävis muoto ja linssi särky. Mulla oli sitte yhet semmoset lasit joita pystyin käyttämään. Ne vaan ei pysy päässä ja niisson sangat vinossa. Ja niistäkun irtos vielä toinen nenätyyny :P. Nyt pitäs toimia pikkusen paremmin. Jos en käyttäs aurinkolaseja, mulla särkis jatkuvasti päätä ja huonommalla tuurilla tulis migreeni. Tarkottas jatkuvaa särkylääkkeen popsintaa jos tarpeeks pahaks yltyis.

Aikasemmin tänään, kun riparilla käytiin korkeakoskella, itikat oli jatkuvasti kimpussa. Nyt oon vaan ilonen ettei niitä puremia sen pahemmin kutita.

Kiitos ja kuittaus, myöhemmin kuuluillaan ;)

Huhhuh ku on lämmin... :D

Tänään alkoi siis työni ripari-isosena. Oon päiväriparilla nyt tämän puolitoista viikkoa. En kertonu aikasemmin koska tämänkin blogin lukijoita on riparilla mukana ja halusin nähdä heidän järkyttyneet ilmeensä. Yllätävän hyvin sen onnistuin pimittämään. Puol vuottahan tossa kerkes vierähtää :DD.

Iltapäivällä sitä vaa loikoiltiin sohvalla. Tai no. Minä loikoilin. Sisko sit myöhemmin sano et meidän pitäs lähtee käymään ulkona. No me sit mentiin. Kuluttamaan neljäsosatankillinen bensaa. Ensin mentiin derppaamaan päivärannan cittarille ja syötiin parkkipaikalla mehujäät. Siinä kun jäi aikaa ennenku piti olla kotona nii lähettiin vaa huristelemaan ympäri kyliä. Ei siinä. Hauskaahan se oli. Kerättiin vähän kilometrejä, tuhlattiin aika ja bensaa. Tää meinaa sitä että mun pitää lähipäivinä käydä tankkaamassa... Tai ottaa käyttöön polkupyörä...

Mulla on tällä hetkellä menossa säästöprojekti. Säästän uuteen kameraan. Mun digikamerasta on patterikotelon luukku vähä out of order. Kyl sillä kameralla pystyy kuvaamaan jos haluu peukalolla painaa jatkuvasti osittaista luukkua. Järkkärin aattelin ostaa. Kuvanlaatu on tyystin erilainen ja muutenki :) oon jo vähän aikaa haaveillu järkkäristä. Jos se jopa pikkusen innostais tuohon kuvaamiseen :3. Säästäminen onnistuu ihan hyvin. Hitaasti, mutta toivottavasti varmasti. Säästöpossuun on hyvä heittää aina kaikki pullonpalautuksesta saadut rahat ;). Varsinkin kun äitin luona siitä saattaa tienata 10€/palautus ;3. Roudaat vaan jumalattoman kokosen muovipussin parisataa metriä kauppaan niin saat pitää rahat. Minun mielestä ihan kelpo diili. Varsinkin kun pitää säästää johonkin. Siinä on vaan se että oon yleensä ihan älyttömän huono säästämään. Mut jospa se nyt onnistuis. Toivotaan ;).

Eipä mulla sitten vissiin muuta... Nyttenkin tuli höpötettyä jo jotain täysin randomia :D.

Elämä osaa yllättää. Vieläkin.

Torstai 30.5.2013

Juuu... Ei mulla mitään ihmeellistä. Sitähä mä vaa et meil oli tänään KiVa-päivä koulussa. Meidän piti mennä Väinölänniemelle harrastamaan liikuntaa. Olevinaan ainakin.

Jokaisella luokalla oli kolme lajia jotka ne kiers. Meillä ne oli petanque, turbokeihäs ja vauhditon pituus. Ei niistä muista sen enempää paitsi että pituutta hyppäsin (siis vauhditta) metri seittemänkytä. Ihan jees.

Mulla ja mun kaverilla, jotka molemmat olimme mopokortilla ajettavan kaksipyöräisen moottoriajoneuvon kahvoissa, oli aika jännä reissu Vänärille. Kummallakaan meistä ei ollu ideaa miten me sinne päästään joten lähettiin vaa huitoon ympäriisä. Yllättävän suora reitti löydettiin. Yks risteys meinas tosin olla ongelma. Autoja jokaisesta neljästä suunnasta, ei liikennevaloja ja kaikki väistää kaikkia. Lopulta sitte meidän takaa ohitti joku jätkä harrikalla ja me seurattiin perässä. Oli vähä nolo tilanne :D.

Iltapäivällä ois meidän pihassa ollu pihatalkoot ku ne raikkas sitä pihaa kuntoon. No ite en osallistunu vaa huitelin vaikkaties missä skopallani :D. Nyt oliki hyvä ajella ku väliaikasesti iskä makso bensat. Pitää maksaa takasi kuhan saan rahaa. Meinas mittari puota punaselle ja tänään oli tiedossa paljon ajamista.

Huomenna olis sitte tokavika päivä peruskoulusta. Ois koulua 9-12 ja sinne sattuu kirkko. Illalla tosin pitäs vielä raahautuu takasin, koska ysien iltamat. Voi olla ihan jees. Ehkä se on hyvä etten mä menny tanssimaan. Saatanpahan välttyä uudelta paniikkikohtaukselta ja turhalta kompuroinnilta.

Tää paniikkihäiriöjuttu onki jännä. Mulla ei ollu ollu mitään tollasta aikasemmin. Yhtäkkiä se sitte tulee päälle. Ja sen jälkeen on ruvennu miettimään et tuleekohan mulle toinen. Ja jos tulee, millon. Sitä rupes kanssa miettimään syytä, mistä se ensimmäinenki ois johtunu. Joitakin epäilyjä on. Ei mitään varmaa.

Elämä osaa laittaa ihmiset miettimään.
Jännää. Ei sitä voi olla ihmettelemättä.

(Tää ei aina suostu julkasemaan näitä enkä huomaa sitä. Tää oli yks semmosista. Ja tätä oli liian vaikee lähtee muokkaamaan....)

Se olis loma :O

Eli nyt olis peruskoulu käyty ja matka jatkuu kohti uusia haasteita. Oon oppinu paljon elämästä ja ihmissuhteista. Ja vähän kaikkee muutaki :D. Mä oon näiden yheksän vuoden aikana kasvanu ihmisenä ihan huimasti. Ylä- ja alamäkiä on ollu, mutta niistä on selvitty. Nyt on päättötokari kädessä ja uusi alku häämöttää.

Sain yläkoulussa monta uutta ystävää, jotka on kaikki mulle tärkeitä. En uskalla sanoo ettenkö unohtas, mut toivotaan etten unoha. En ainakaan haluis unohtaa.

Perjantai-iltana meillä siis oli ysien iltamat. Hienosti järkätty. Meidät kukitettiin ja ysien lehti julkastiin. Jotkut ysit tanssi paritansseja ja nähtiin hienoja laulu- ja tanssiesityksiä. Päätin pitkällisen pohdinnan jälkeen jopa laittaa mekon.

Lauantai-aamuna meillä oli kevätjuhla ja todistusten jako. Edellisenä päivänä kun oli ollut mekko, päätin lauantaina laittaa puvun. Tai vaatteet jotka muistuttavat pukua... Todistus oli aikas hyvä. Keskiarvo 8.86 kaikilla aineilla. Oon tyytyväinen. Varsinki kun sain nostettua mun ainoon seiskan pois. Eli matikka nous seiskasta kasiin ;3. Mut samalla puotin mun äikän takasin ysiin.

Oli tarkotus tässä viikonloppuna mennä kaveriporukalla juhlimaan koulujen loppua. Lähinnä meidän ysien kesken, jotka lähtevät sitten jokainen omaan suuntaansa. No tielle tuli sitten se siunattu laiskuus ja vähän kaikkee muuta nii ei me sitte menty. Porukkaa ku putos nii paljon pois. Eikä meitä ollu ees kauheen montaa alunperin. Päätettiin sit järkätä vähän paremmalla ajalla. Sillon ku mahdollisimman moni pääsis mukaan.