Välillä kun pysähtyy ajattelemaan maailman menoa, sitä tajuaa vaikka mitä. Kuten esimerkiks sen, että mä taidan olla edelleen korviani myöten pihkassa mun entiseen poikakaveriin. Sitä vaa tulee koko ajan aateltuu vaan sitä. Kaikki mitä mä teen: millasta ois jos se olis täällä? Huomaan koko ajan kaipaavani hänen lähelleen. En uskalla sanoa sitä, mutta hiljaa toivon, että hän vielä hyväksyisi minut takaisin. Koen kuitenkin, etten olisi sen onnen arvoinen. Hänen on oikeus saada parempaa. Minä, joka kerran jo hänet hylkäsin, en ole oikeutettu anomaan häntä jäämään. En voi pakottaa häntä palaamaan luokseni sen jälkeen kun lähdin itse pois.
Sitä vaan tulee mietittyä kaikenlaista. Joku varmasti tulee taas tämän postauksen jälkeen sanomaan, että kyllä sinä olet arvokas, sinullakin on oikeus onneen, ja sitä rataa. Nämä ovat kuitenkin minun mielipiteeni, minun tunteeni. En voi muuttaa niitä sen perusteella, mitä joku toinen minulle sanoo.
Olen voimaton ja itsekritiikkini on voimakasta. En osaa täysin arvostaa itseäni. Olen pelkuri. En aina uskalla näyttää todellista karvaani. Pelkään, että todellisen minäni paljastuessa ihmiset karkaavat luotani. Että jään yksin. Joillekkin voin olla täysin avoin. Kertoa kaiken, olla juuri sellainen kuin olen. Olen ottanut tavoitteekseni olla aina se kuka olen. Huomaan, että silti välillä epäonnistun. Voi olla, että pelkään sitoutua toiseen. Tämä voi juontaa siihen ajatukseen, että kaikki suhteeni kariutuvat kuitenkin. En uskalla päästää ihmisiä liian lähelle. Pelkään heidän tuhoavan muurini ja lopulta, muurien sorruttua, hylkäävän minut. Olen pessimisti. Näen yleensä vain asioiden synkän puolen. En voi olla koko ajan pelkäämättä pahinta. Tämä vaikuttaa toimintaani. En aina lähde niin innokkaasti joihinkin juttuihin mukaan kuin toisiin. Siksi, koska pelkään. Pelkään kaikkea ympärilläni. Pelkään jopa itseäni. Pelkään voimaa, joka minussa on. Niin fyysistä, kuin henkistä. En osaa hallita sitä ja aiheutan ongelmia.
Olen omassa elämässäni nähnyt jo monenlaista. Siksi pystyn samaistumaan ihmisiin, joilla on vaikeaa. Pystyn yhtymään joihinkin ilon aiheisiin ja jakamaan surun. Toivon, että minusta on edes jotain hyötyä. Koen olevani hyödytön. En virallisesti omista mitään hyödyllistä erikoistaitoa, eikä minulla ole suunnitelmia tulevaisuuteen. Olen laiska ja saamaton. En arvosta sitä vähäistäkään työtä, jonka olen kunnialla saattanut päätökseen. Tunnen olevani turha. Rikkinäinen nukke, jolla ei tee sitäkään vähää. Rikkinäinen nukke, rikkonaisista osista koottu. Roskaa jo alusta. Turha.
Anteeksi taas angstista ja hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti