Iron Man 3 on siis nähty. Oli tarkoitus kavereitten kaa mennä. Toinen olikin jo sitten käyny kattoo ja tietysti sen toisen numeroo mulla ei siinä vaiheessa ollukkaan. Kävin sen sitten itekseni kattomassa. Aivan mahtavahan se on!
Saatiin eilen tietää sekä matikan että enkun valtakunnallisten numerot. Kummastakin ysi miikka. Matikasta yllätyin. Muut kokeet on nytte ysillä ollu seiskan pintaan ja yks kuus puokki.
Eilinen ilta meni sit vähän päin puuta. Älysin et enhän mä ees halua meidän luokkaretkelle mukaan. Siinä kun tarkemmin rupesin taas miettimään niin älysin et mähän oon soutanu paskassa jo kohta viis vuotta. Mä oon sen viis vuotta ollu vähän niinkuin luokan hylkiö. Se only odd one out. Mä oon ollu koulukiusattu siitä lähtien ja mun mielipiteillä ei koskaan oo mitään painoarvoa. Kaikki näkee mut jotenki vihollisena. Olen hyvä jossain niin olen heti vihamiehesi. Jos taas en kerrankin osaa jotain peliä liikuntatunnilla, minulle voi huoletta huutaa.
Mikä musta tulee isona? Enpäs tiiä. Pari unelmaa ja toivettahan mulla on mutta en mä uskalla enää luottaa niihin. Haluisin sokerileipuriks. Mut ei siitäkään mitään tulis. Toiset ois kirjailija ja kukkakauppias. Kirjottamiseen ei riitä inspiraatio ja kukat kuolee.
Menen tästä kusemaan fysiikankokeen ja kiroamaan tyhmän elämäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti