Koska sählääminen on taitolaji

Elikkäs. Mulla oli pari hyvää pitkää tekstiä luokkaretkestä. Sitten on istuin sähläämään ja postin ekan päivän. Jonka jälkeen tarkoituksellisesti päivän 2. Eli korvaan nyt tässä hirviöpostauksessa ne kummatkin ja vielä tämän kolmannen päivän päälle. Mukaan tulee luultavasti myös taas jotain syvällisyyksiä ja loppupäivän tapahtumat. Tai sitten jaan kaiken tämän kahteen. Katsoo nyt.

Luokkaretki day one
Kokoonnuttiin kello yhdeksän reikä reikä kuvisluokan märkätyöskentelypuolelle. Siellä nyt hengailtiin ja kerättiin tavaroita ja porukkaa kasaan. Siitä lähdettiin sitten kiertelemään jokainen keskustaa ristiin rastiin ja mentiin lopulta luokkana kiinalaiseen syömään. Minä ja kaksi muuta kaveriani kuljettiin opettajan kanssa kun ei meillä oikein muutakaan ollut. Kaupasta tarttui eväiksi purkillinen lempimehua ja levy fazerin hasselpähkinäsuklaata. Sieltä sitten käveltiin jokainen omaan rauhaisaan tahtiin koululle ja lastattiin bussi.

Matka alkoi. Ennen Tahkolle pääsyä pysähdyttiin Nilsiässä kaupassa hakemassa ruokaa. Tahkolla saimme ensin pienen puolen avaimet (jossa nukkui yht. neljä ihmistä suuresta joukostamme minä yhtenä heistä) ja roudasimme kaikki kamat sinne odottamaan, että iso puoli saataisiin siivotuksi. Minä ja huonekaverini piilouduttiin jo tässä vaiheessa laittamaan lakanoita omiin sänkyihimme ja purkamaan tavaroita.

Kävelimme rauhallisesti kohti keilaratoja, jonne matkaa oli noin pari kilsaa. Meillä piti kaikilla olla varuilta kaksi euroa kenkävuokraa varten. Minulla oli, mutta arvatkaa kuka onnistui hukkaamaan sen jonnekkin (sähläys=taitolaji). No onneks sitä ei tarvittu. Toisaalta säästän järkkäriin ja olisin voinut tunkasta senkin säästöön. No ei maha mitään.

Keilaus meni ihan kohtalaisesti. Ensin mä olin johdossa. Hirveen tasaväkistä meidän peli kuitenkin oli. Loppujen lopuks kuiteski hävisin :D. Käveltiin sieltä rantaa pitkin takasin mökeille. Mökeille päästessä alkoivat ruokavuorolaiset tehdä meille lämpimiä voileipiä.

Ruuan jälkeen osa lähti käymään uimassa. Itse olisin muuten mennyt, mutta jaloissa aloin huomata jo pitkän päivän väsymystä. Pohkeet kipeenä yms. Osa pelasi samaan aikaan Wiillä Mario Carttia. Itse yhtenä heistä.

Kun kaikki olivat tulleet uimasta ja suihkusta ja mistä lie, aloitettiin esittelemään omakuva-työt. Minä tein jotain mitä en ikinä tee vapaaehtoisesti. Menin ensimmäisenä esittelemään työni. Minun työssäni oli siis paljon mustalla vesivärillä maalattuja kuvia korttipohjilla, jotka olin liimannut isolle mustalle kartongille. Paperin yläreunaan olin valkoisella maalannut tekstin:

Who am I?
Life is a game that can't be won. We just have to survive. In the end. It's still GAME OVER.
I am who I am. Because I can. <3

Tämäkin teksti tuli siitä kun minun nykyisen mottoni ydin on, että elämä on peliä, meidän täytyy vain selviytyä. Ja siitä, että uskallan olla täysin oma itseni. Juuri se kuka haluan olla ja juuri se joka olen. Olen oma itseni vaikka tämä kyky saisi muut kateellisiksi tai olisin miten outo. En jaksa välittää muiden mielipiteistä. Olen vain kuka olen tarkoitettu olemaan. Mitään muuttamatta. Koska elämä on vain rajoitetun ajan. Vain kerran. Siksi se on elettävä omana itsenä.

Menin huoneeseeni yhdeltätoista ja nukahdin tuntia myöhemmin. Nukuin melko hyvin, tosin heräsin ehkä pari kertaa.

Tästäkin postauksesta tulisi niin pitkä niin jaan aihealueet vähän pienempiin. Jatkan siis seuraavassa. Hei hei!

Niin ja kiitos yli kahesta tuhannesta vilkasusta <3.