Onko oikein...?

Onko oikein unelmoida? Onko oikein toivoa, että unelmat toteutuu? Tarvitseeko jatkuvasti pelätä pettymyksiä ja sitä että kaikki unelmat karisevat tomuna ja sirpaleina lattialle? Onko oikein pelätä jatkuvasti maailmaa? Sitä että sinua kiusataan? Onko oikein luottaa ihmisiin ilman, että joudut pelkäämään petetyksi joutumista? Pelätä sitä ettet enää koskaan pysty luottamaan kehenkään. Onko oikein antaa niiden ihmisten kärsiä, jotka ovat jotenkin poikkeavia? Ei se sinun elämääsi vaikuta. Onko oikein antaa näiden ihmisten joutua kiusatuksi, syrjäytyä ja hautoa itsemurhaa? Etsikää käsiinne murheiset ja kiusatut. Olkaa heidän kanssaan ja tukenaan. Jokainen tarvitsee ystävän.
Onko oikein, jos kiusattu joutuu muuttamaan jatkuvan kiusaamisen seurauksena? Onko oikein, että ihmisiä halveksitaan ihonvärin, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi? Mikä meillä tässä yhteiskunnassa oikein mättää? Miksi emme voi vain antaa ihmisten olla juuri sellaisia kuin haluavat? Miksi alamme heti muunnella totuutta, keksiä halveksivia solvauksia? Jokaisella on oikeus olla oma itsensä. Miksi siis arvostelemme toinen toisiamme, etsimme joukosta "parhaimmat"? Miksi emme voi elää tasa-arvossa? Onko nyky-yhteiskunnan mukainen toiminta mielestänne oikein? Ei minusta. Asialle täytyisi tehdä jotain. Ensin olisi vain löydettävä keino. Meidän pitäisi saada näytettyä kansalle että mekin olemme ihmisiä, yksilöitä. Jokainen meistä on arvokas juuri sellaisenaan.
Omana värikkäänä persoonallisuutenaan kirkastamassa harmaata maailmaa.

Itse en tosiaan kauheasti uskalla heittää toivoa unelmiin. Ehkä on niin, että pelkään karvaita pettymyksiä. Etten jaksaisi enää nousta kun minut on jälleen kerran pakotettu polvilleni. En uskalla luottaa haaveisiin. Tähän on tultu. En osaa enää sanoa mihin ammattiin haluaisin opiskella. Tuntuu kuin en osaisi mitään. Kuin epätoivo söisi kaikki haaveiden rippeet. Olo tuntuu mitättömältä, eikä mitään saa edistymään. Tuntuu kuin ainoa elämältä odotettava asia olisi elämä vanhempien nurkissa. Ilman työtä, ilman mitään. Tai elämä pahvilaatikossa torin reunalla. Nekin vähäiset haaveet ja unelmat joita minulla on, ovat epätoivon rei'ittämiä. Niillä ei tunnu olevan onnellista loppua. Epätoivo on nakertanut ne puhki.

"Luon katseeni toivon satamaan
Sitä tosin sumulta en nää.
Peittyy valot sataman
Sumuun sakeaan
Ei pilkahdusta pienintäkään
Sumun takaa näy.
Vaan sydämeni pohjalla
Viel' pieni kytö käy.

Ei se kytö viel' sammunut oo
Siel' vielä kituu
Vielä joskus sekin kai
Sumuun tukahtuu
Silloin valtaa ruumiin mielen
Epätoivo suuri.
Niin raskas taakka kantaa
Et' jalat pettää alta.

Jos joku sen pienen kipinän
Vielä roihuamaan sais
Oisin kai mä onnessain
Ja koreasti jalkaa
Pitkin yötä tanssittaisin.
Vaan vielä kestää
Ennenkuin
Tuon sytyttäjän löydän. "

Viime perjantaina kävin ostamassa pari kirjaa. Hobitin ja pokkarina Nälkäpelin viimeisen osan Matkijanärhen. Kouluun olen juuri lukemassa vielä yhtä suomalaista kirjaa: Seitsemän veljestä. Siinä vaiheessa kun sen saan luettua niin alan innolla ahmimaan hobittia ja taru sormusten herroja. Blu-rayna multa löytyy taru sormusten herrat. Viiden levyn julkasuina ;). Hobitti pitäs vielä hommata.

Ruusu on ainakin toistaiseksi hengissä. Annoin sille tänäänvähän vettä. Nyt mun vaan pitäs jostain repästä pieni määrä multaa, että saisin istutettua sen lopullisesti tuohon ruukkuun.

Ysieniltamapukua en vielä paljasta. Sen teen lähempänä. Tai itse tilaisuuden jälkeen. Suonenjoelle muuttokaan ei oo vielä sataprosenttisen varmaa. Tällä hetkellä se vaan näyttää pahasti siltä. Ajattelin kuitenkin katsoa lukioon pääsyyn asti, miten pärjään kotona ja kouluissa. Lähtö saattaa toki tulla aiemminkin jos siltä tuntuu. Sekin selviää sitten myöhemmin. Ja kuten jo aikaisemmin sanoin Suonenjoki ei ole kaukana. Joten pikku palleroiset jotka itkeä vollotatte siellä ruudun takaa (jos niin teette), lopettakaa se. En minä teitä hylkää. Tulisin kuitenkin käymään.

Näpeissä ei kierrä veri... Jännää.

Löysin muuten jostain omasta kansiostani tommosen hienon lappusen. Todistus tukarikoulutuksesta ajalta ennenkuin olin edes kuvioissa mukana (yleensä se käydään vasta kun on mukana). Kaikkee sitä onnistuukin löytämään. Vaan eipä ne ollu mun nimeä osannu kirjottaa. Ei oo kyllä uutta... :D

Loppuun vielä piristykseksi pari kuvaa :)