Lintu joka siipiään ei oikaista saa

Eli postaus lähtee perjantaista. Saatiin fysiikankokeet takasin ja mä olin ihan ihmeissäni. En tietääkseni ollu osannu paljoakaan. Osa selityksistä oli ihan ihmeellisiä ja osa vedetty ihan tuurilla. Ja vielä ku fysiikka ja matikka on mulle niitä vaikeimpia aineita. Pientä seinillä pomppimista oli havaittavissa :D. Olihan se pakko käydä tsekkaamassa se uus viihdekeskus Kuopiossa ja samalla Finnkinon sali 3. Ei sillä. Hieno paikka. Tuntui ku olis yhtäkkiä transportannu Kuopiosta Hesaan. Käytiin siis kahtomassa Stephenie Meyerin kirjaan perustuvan elokuvan Vieras. Yllättävän hyvä elokuvasovitukseksi. Oikeesti. Ainoo mikä jäi häirihtemään oli Vaelin lopullinen ulkomuoto. Sen siitä saa kun lukee kirjan ja kuvittelee kaiken ihan erilaiseksi.

Lauantaina olin sitte pikkuveikan ristiäisissä Mikkelissä. Ihan kivaahan siellä. Välillä oli hetkiä että olis halunnu piiloutua jonkun selän taakse ja kurkkia sieltä. Mut eipä semmosia näytetä ulospäin. Sinne menin kummini kyydillä. Eipä ollu sitäkään pitkilleen nähty. Mukava heppu :D. Kotiin tullessa söin sitte lopun sateenkaarimonsterista.

Sunnuntai meni lähinnä löysäillessä. Pakko oli tosin pakata. Sen verran jouduin tekemään.

Tänään sitten tuli lähtö kolmeks päiväks Tahkolle luokkaretkelle. Ei siinä. Ensin olin tekemässä kaikkeni ettei ois tarvinnu lähtee. Päätin kuitenkin että mulla on keinoni selvitä. Eristäydyn, ärsytän muita ja hengaan niiden kivojen kanssa. Ehkä mä selviin hengissä. :D

Miten haavoittuvainen on ihminen? Miten paljon voi toista satuttaa jättämättä jälkiä? Missä menee kohtuuden raja? Miten paljon ihminen on valmis tekemään pelastamaan itsensä? Entä toisensa? Entä jos ei olekaan ketään kehen luottaa? Ketään kuka auttaa ylös kun kompuroit? Entä ne joilla ei ole ketään kuka auttaa kun toisella on vaikeaa? Ne jotka elävät itsensä ja muiden armoilla? Kuka auttaa masentuneita, oman itsensä alle rusentuneita? Niitä jotka elävät takertuen toisten mielipiteisiin? Niitä joilla usko horjuu?

Jokainen meistä voi miettiä, voisiko olla avuksi jollekkin. Oma selviytymistarina voi olla jollekkin köysi johon tarttua. Tuokin selvisi. Ehkä minäkin voin. Paras tuki lohduttomille voi olla se kun olet hänen vierellään ja ymmärrät. Ei tarvita hienoa koulutusta psykologiasta, että voi ymmärtää toisen huolen. Jokainen meistä voi auttaa. Joskus pahiten kärsivimmillä voi olla suurin sydän. Se vaan voi monilta jäädä huomaamatta.

Moneati sitä huomaa miettivänsä asioita negatiivisesti. Jättäen kaikki hyvät asiat niiden huonojen varjoon. Unohtaa tarttua niihin pieniin iloihin ja takertuu murheeseen. Takertuu väärään asiaan. Pitäisi silti vain jaksaa. Kulkea pää pystyssä. Löytää se kultareunus jokaisesta myrskypilvestä. Osoittaa itselle ja muille että on vahva. Että elämä ei ole vankila. Et ole häkkiin suljettu lintu, joka ei siipiään saa suoristaa. Osoittaa että voi olla juuri sellainen kuin on. Olla vapaa.

Koitan täältä luokkaretkeltä saaha muutamia kuvia. Oon vaan aika huono ottamaan mitään kuvia. Eli kahtoo nyt miten käy. Tällä hetkellä vaan kaverin kaa kuunnellaan musiikkia bussissa. Ihme kyllä en oo nukahtanu :D.

Mutta siihen asti moro!
Kommatkaa ehotuksia siitä millasia postauksia haluisitte nähä ;). Koitan mielelläni toteutella kaikenlaisia. Mitä vain lukijoilleni ;3