Koulua mulla ei ollu ku sen verran et menin syömään ja parille tunnille ja kotiin. Silleen aika lepposaa. Ja aineet on semmosia helppoja. Enkkua ja äikkää.
Aamulla mulla oli taas tosi paha olo. Meinas siinä pikkusen oksettaa mut sain sen kuriin. Koulussa tosiaan ekana ruoka. Ei oikee maistunu... Siitä sitte äikän tunnille. Meidän piti kuunnella open selostusta ja sitte mennä pareiks/pieniin ryhmiin. Niissä ryhmissä vähä esiteltiin itteemme tarkotuksena esitellä meidän porukka muille. Siinä aloin sitte hiljalleen puhumaan ja nauramaan sen hiljasuuden sijaan. Ja sain ystävän. Kävi ilmi, että tämä samainen ihminen on samassa enkun ryhmässä. Siellä ne kaikki tutut... Tai no ne etäiset tutut. Hengissä selvisin koulupäivästä. Eri asia selvisinkö kotona. Enköhän ku tätä kirjotan.
Läksyjä ei tullu paljoo. Mut jo enkun läksyjen ensimmäisen tehtävän eka kohta sai mun aivot jumiin. Oon yleensä hyvä englannissa, mutta nyt varmaan rupesin panikoimaan niistä läksyistä vähän liikaa. Voi olla muuten eka kerta. Sitte siinä hetken ärtymisen ja melkein itkemisen jälkeen sain tehtävän vihdoin suoritettua. Eikä se ollut edes niin vaikea. Jos siis ymmärsin sen oikein. Äikkään sitte piti kirjottaa runo omasta nimestä. Tyylillä: minun nimeni on sitä, minun nimeni on tätä. Tykkään kirjottaa runoja. Mutta ensin tehtävänannosta en meinannut keksiä mitään. Keksin vain hyödyttömiä kelpuuttamattomia runomuotoja. Sitten kotona en enää muistanutkaan niitä ja satuin keksimään adjektiiveilla ja minua kuvaavilla sanoilla kivan runon. Jos vain se opettaja kelpuuttaisi sen. Tunnit siis menee mun osalta ainakin toistaiseksi aika hiljaisissa merkeissä. Kahtoo missä vaiheessa sitä pääsee taas valloilleen.
Huomenna sitä ois pitkä päivä... Kaheksasta neljään. Ruokailu ois jo klo 11, eikä mulla oo hyppytunteja. Jos mä en ota huomiseks eväitä mukaan niin mä kuolen. Huomenna ois myös tarkotus, et Emmi tulis meille. Tehtäs yhessä läksyt ja mentäs ehtii mulle ne pillifarkut. Jos vaikka löydettäs. Ja sitte mennään KAMYyn jos se vaan on. Voisin samalla kaupungista kahtoo jos sattusin löytämään mustaa nestemäistä kajaalia.
Iskä taas löysenti mun rajoja O.o. Normi kotiintuloaika on kymmeneltä, mutta sekin on neuvoteltavissa. Se ei nyt aio komennella mua esim. pois koneelta yms. kunhan vaan huolehin syömisen. Mun ei tarvii kysyy lupaa jos meen johonki. Pitää vaa aina tietää missäpäin oon. Saan aika hyvin aikatauluttaa ite nukkumiseni ynnä muut. Pitää kuitenkin tehä silleen että jaksan. Jos iskä epäilee et mun kiukkuilu tms. johtuu siitä että oon väsyny, niin siinä vaiheessa rajat pamahtaa takas. Aika hyvin. Hommien kuiteski pitää sujua yms. Tätä kaikkee se perusteli sillä, et mä oon kuiteski kohta jo 17. Mun pitää oppia vetämään ite omat rajani ja noudattaa niitä. Vapaus ja vastuu. Nyt ne alkaa olla mullakin eessä. Entistä enemmän.
Kiitos muute siitä, että mun blogin viewit on humahtanu jo neljän tonnin yli. Tack så mycket. Kiitän ja kumarran. Ootte ihania. Pus ;3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti